Ekologinen rakentaminen -videohaastattelusarja

Lähimateriaaleista kestäviä ja hengittäviä rakennuksia:

Miksi jokin rakennusmateriaali tai -tapa on ekologinen? Haastattelusarjan eri osissa on tullut esiin ekologisen rakentamisen elementtejä. Hyviä rakennusmateriaaleja on paljon, mutta tässä sarjassa käydään läpi savi-, hamppu-, massiivihirsi- ja ruokorakentamista. Niissä on ainesta tulevaisuuden normirakennustuotteiksi, koska niitä yhdistävät useat tärkeät seikat: 

Materiaalia on helposti saatavilla, ja sitä löytyy läheltä, jolloin kuljetuskustannukset ovat pienet. Materiaali on pitkäikäistä. Se on hengittävää, eli sitoo ja luovuttaa kosteutta luonnollisesti. Siinä ei ole ylimääräisiä kemikaaleja, mikä vähentää kemikaalialtistusta. Se ei tuota helpolla homeitiöitä tai myrkyllisiä mikrobeja sisäilmaan. Se on edullista ja uusiutuvaa eikä sen valmistaminen kuluta turhaan maapallon resursseja. Se on helppo kierrättää tai palauttaa luontoon, kun se on elinkaarensa päässä.

Lisäksi luonnonmateriaaleissa kiehtoo niiden tunnelma. Ne ovat mukavan näköisiä ja värisiä sekä esteettisesti uniikkeja ulkonäöltään. Yleensä ne ovat myös akustiikaltaan miellyttäviä ja hiljaisia. Luonnonmateriaaleilla on useimmiten hyvät lämpöä eristävät, kosteustekniset ja rakennusfysikaaliset ominaisuudet. Ne ovat myös kestävän kehityksen kannalta hiilineutraaleja.

Jotta nämä hyvät materiaalit pääsisivät oikeuksiinsa ja muuttuisivat tavallisiksi arkipäivän materiaaleiksi pientaloihin, kesämökkeihin tai jopa kerrostaloihin, tarvitaan lisää taitavia rakentajia, suunnittelijoita ja valmiiden rakennusosien tuottajia. Mikäli jokin näistä aiheista kiinnostaa, voi sarjan asiantuntijoilta kysyä lisätietoa.

Kiitos asiantuntijoille monipuolisista kommenteista ja osaamisensa sekä kokemuksensa jakamisesta!

SAVIRAKENTAMINEN

Sinikka Riittiö, matkailuyrittäjä, Riittiön tila, Vinkkilä

Iikka Meriala, Raseko lehtori, savirakentamiskoulutuksen vastuukouluttaja Mynämäestä

Teuvo Ranki, rakennusarkkitehti, savirakentamiskoulutuksen opettaja

Irene Jaakkola, savirakentamisen opiskelija

HAMPPU RAKENNUSMATERIAALINA

Noora Norokytö, Suomen teollisuus- ja hyötyhamppuyhdistyksen puheenjohtaja, Turun AMK:n opettaja

EKOKYLÄ LIVONSAARI

Esa Aro-Heinilä, rakennusinsinööri, maanviljelijä, oman ekotalon rakentaja

Hanna Arima, luonnonmateriaaleista rakennetun talon asukas, omatoimirakentaja

Timo Aro-Heinilä, hirsiveistäjä

RUOKOKATOT JA -SEINÄT

Rauli Lautkankare, rakennustekniikan lehtori, Turun AMK

Tarja Lilja-Gummerus, ruokokattoisen talon asukas, Parainen

Järjestäjä: Turun Seudun Arkkitehdit (Turku-SAFA) , haastattelijana Tiltu Nurminen, arkkitehti SAFA

Sarjan videot löytyvät Turun Seudun Arkkitehdit -YouTube-kanavalta:

1. Riittiön tilan savisaunarakennus: Matkailuyrittäjä Sinikka Riittiö kertoo kokemuksistaan, kun hän on ollut itse rakentamassa savirakennuksia matkailukäyttöön Riittiön tilalla, Vehmaan Vinkkilässä. Lisäksi hän on valmistanut lattiaan sopivia savilaattoja prässäämällä ja kertoo niiden reseptistä.

2. Savirakentajakoulutus Mynämäessä: Vastuukouluttaja Iikka Meriala kertoo savirakentajakoulutuksesta Rasekon ammattiopiston toimipisteessä Mynämäessä. Hän on ollut perustamassa savikoulutusta ja kertoo koulutuksen sisällöstä.

3. Tutustuminen savirakentajien koetaloon: Rakennusarkkitehti ja savirakentamisen opettaja Teuvo Ranki esittelee erilaisia rakennustekniikoita, joita on käytetty opiskelijoiden kanssa tehdyssä savirakentamisen koetalossa Mynämäessä.

4. Mitä on opittu savirakentamisen koulutuksessa? Opiskelija Irene Jaakkola kertoo kokemuksistaan Rasekon savirakentamisen koulutuksessa Mynämäessä ja pohtii savirakentamisen mahdollisuuksia ammattina. 

5. Savilattian tekeminen: Rakennusarkkitehti ja savirakentamiskoulutuksen opettaja Teuvo Ranki kertoo mitä asioita pitää huomioida, kun tehdään savilattiaa ja miten voi helposti tutkia erilaisia seoksia ja valmistaa koekappaleita.

6. Polttamaton savitiili toimii kosteudentasaajana rakennuksessa: Savirakentamisen opettajat Iikka Meriala ja Teuvo Ranki sekä opiskelija Irene Jaakkola kertovat polttamattoman savitiilen teosta ja ominaisuuksista sekä muista savimassaan käytettävistä raaka-aineista.

7. Savitaloja ympäri maailmaa: Rakennusarkkitehti ja savirakentamiskoulutuksen opettaja Teuvo Ranki kertoo erilaisista savitaloista eri maissa.

8. Kevytsavirakentamisen periaatteita: Rakennusarkkitehti ja savirakentamisen opettaja Teuvo Ranki esittelee erilaisia kevytsaviseinän rakennustekniikoita. 

9. Kuituhamppu kestävän kehityksen mukaisena rakennusmateriaalina: Noora Norokytö, Suomen teollisuus- ja hyötyhamppuyhdistyksen puheenjohtaja, kertoo miksi kuituhamppu on hiilineutraali, kosteutta tasaava, vähäkemikaalinen, akustinen, paloturvallinen ja hyvin lämpöä varaava rakennusmateriaali.

10. Miten hamppukota rakennettiin Liedon Parmaharjulla? Noora Norokytö, Suomen teollisuus- ja hyötyhamppuyhdistyksen puheenjohtaja, kertoo miksi kuituhamppu on hiilineutraali, kosteutta tasaava, vähäkemikaalinen, akustinen, paloturvallinen ja hyvin lämpöä varaava rakennusmateriaali.

11. Millaisia rakennustuotteita voisi saada kuituhampusta? Suomen teollisuus- ja hyötyhamppuyhdistyksen puheenjohtaja, Noora Norokytö, on tutkinut hamppurakentamista kestävän kehityksen kannalta ja ehdottaa rakennustuotteiden kuten valmiiden hamppuharkkojen tai -elementtien valmistusta. Mutta mitä asioita pitää ottaa huomioon, kun lähtee kehittelemään kuituhampusta kaupallista tuotetta?

12. Kuituhampusta asuintaloja: Noora Norokytö, Suomen teollisuus- ja hyötyhamppuyhdistyksen puheenjohtaja, ennakoi millainen on hamppurakentamisen tulevaisuus kesämökeissä, pientaloissa ja jopa kerrostaloissa. Samalla hän kertoo mitkä ominaisuudet tekevät hampusta erityisen ekologisen rakennusmateriaalin.

13. Kokemuksia luonnonmateriaalien käytöstä omatoimirakentamisessa: Rakennusinsinööri, maanviljelijä, agronomi ja tutkija Esa Aro-Heinilää työllistää luonnonmateriaalien käyttö omatoimirakentamisessa. Hän auttaa ihmisiä, jotka haluavat itse rakentaa itselleen luonnonmukaisen talon.

14. Kokemuksia ekorakentamisesta kantapään kautta opittuna: Rakennusinsinööri Esa Aro-Heinilä on rakentanut itse oman talonsa Livonsaareen luonnonmateriaaleista. Hän kertoo mitä on oppinut ja millaisia oivalluksia on tehnyt käytännön kokemusten kautta.

15. Pyöreä savipölkkytalo: Rakennusinsinööri Esa Aro-Heinilä kertoo vanhempiensa pölkkysavitalosta. Pihapiiristä löytyvät myös luonnonmateriaaleista tehdyt saunarakennus, puuvaja ja autotalli. Pölkkysavitalossa on asuttu nyt useampi vuosi ja lopputuloksena on lämmin koti, jossa on hyvä sisäilma.

16. Hannan talo – itse rakennettu talo Livonsaaressa: Satulaseppä Hanna Arima rakensi itselleen talon Livonsaareen. Hän haaveili aluksi kasvihuoneesta, jossa voisi kasvattaa appelsiinipuita. 12 vuoden rakennustyön tuloksena syntyi talo, jonka rakenteissa on käytetty puuta, savea, kalkkia ja turvetta. Homeallergikko on tyytyväinen sisäilmaan asuttuaan talossa nyt vuoden verran.

17. Ekotalon rakentamisen kokemuksia – haasteita ja onnistumisia: Ekotalon asukas ja omatoimirakentaja Hanna Arima keskustelee rakennusinsinööri Esa Aro-Heinilän kanssa millaisia oivalluksia on tullut käytännön työssä luonnonmateriaaleista valmistetun talon rakentamisessa. Samalla pohditaan mitä tapahtuu ihmisessä, kun hän rakentaa talon.

18. Hirsirakentaminen massiivihirrestä: Hirrenveistäjä Timo Aro-Heinilä kertoo suurikokoisten massiivihirsien erityisominaisuuksista. Hän pohtii myös eri puulajien sopivuutta hirsirakentamiseen. Hirsiveistäjän ja -muotoilijan ura lähti liikkeelle oman talon rakentamisesta.

19. Arkkitehdeille vinkkejä hirsirakentamisen innovaatioihin: Hirrenveistäjä Timo Aro-Heinilä kertoo ideoimastaan uudenlaisesta muotokielestä hirsirakennuksiin. Viuhkaladonnalla ja Post and beam-rakenteella saadaan perinteisestä poikkeavia kiinnostavia muotoja. Hän käyttää hyvin suuria ja kauan kasvaneita männyn runkoja sekä pohtii eroja eri puulajien välillä. 

20. Hirsitaidetta viuhkaladonnalla – mikä hirsirakentamisessa inspiroi? Hirrenveistäjä Timo Aro-Heinilä ja arkkitehti Tiltu Nurminen keskustelevat siitä mikä hirressä inspiroi ja miksi se on ekologinen materiaali. Uudenlaiset ladonnat mahdollistavat modernin muotokielen.

21. Miltä tuntuu asua ruokokattoisessa talossa? Ruokokattoisen talon asukas Tarja Lilja-Gummerus kertoo kokemuksia ruokokaton toimivuudesta eri vuodenaikoina Paraisilla. Tarja ja miehensä Ossi Gummerus pitävät ruokokattoa hyvänä ja säätä kestävänä ratkaisuna. Talon on suunnitellut rakennusinsinööri Hasse Ekblad.

22. Ruokorakentamisen mahdollisuudet Suomessa: Rakennusinsinööri ja Turun Ammattikorkeakoulun opettaja Rauli Lautkankare on tutkinut ruokorakentamisen mahdollisuuksia Suomessa. Mallia on haettu mm. Virosta. Ruokokatto on vedenpitävä, paloturvallinen, lämpöä eristävä, kaunis ja tunnelmallinen. Hän kertoo miksi ruoko säilyy hyvin ja kestää kosteutta.

23. Ruokokaton rakenteet ja paloturvallisuus: Turun AMK:n opettaja ja rakennusinsinööri Rauli Lautkankare kertoo tarkemmin ruokokaton rakenteista ja fysikaalisista ominaisuuksista. Virosta löytyy yli 100 vuotta kestäneitä ruokokattoja ja Suomessa ruokokatto pärjää myös pohjoisissa sääolosuhteissa, esim. Yli-Iissä, Oulun korkeudella.

24. Ruovikot hyötykäyttöön ruokokatoiksi! Rakennusinsinööri ja Turun AMK:n opettaja Lauri Lautkankare kertoo miksi ruokokatot ovat niin suosittuja Hollannissa, jossa niitä on noin 250’000 kpl. Ruovikot valtaavat alaa joka puolella maailmaa. Niitä ei tarvitse hävittää, vaan ne voidaan ottaa hyötykäyttöön kattorakenteisiin, vedenpuhdistuslaitoksiin ja puutarhoihin.

25. Miten ruokokatto toteutetaan käytännössä? Rakennusinsinööri, Turun AMK:n opettaja Rauli Lautkankare kertoo miten ruoko siirtyy ruovikosta kattoon. Ruokokaton hinta asennettuna on noin 80-100 €/m2. Malleja löytyy mm. Hollannista, Tanskasta ja Englannista, joissa ruokokattorakentamisen osaamisen ketju on säilynyt katkeamattomana läpi vuosisatojen.

Teksti: Tiltu Nurminen, arkkitehti SAFA

Videot ja valokuvat: Henrik Haapala ja Miska Kytö / Masiina

Luentotilaisuus: 50-luvun rakennukset ja sisustus Turussa – miten vaalia ja huoltaa 50-luvun asuntoa?

Tilaisuudessa pohditaan mitkä elementit 50-luvun rakennuksissa ja sisustuksessa olisivat säilyttämisen arvoisia ja mihin kannattaisi kiinnittää huomiota historiallisen tyylin säilymisen kannalta. Samalla käydään läpi yleisesti aikakauden ominaispiirteitä.

Aika: tiistai 1.9.2020 klo 17.00-21.00

Paikka: Ravintola Aninkainen, Turun Ammatti-instituutin opetusravintola ja auditorio, joissa on säilynyt 50-luvun sisustus ja tunnelma

Ohjelma:

17.00 Ilmoittautuminen ja kahvit Aninkaisten harjoitusravintolassa, joka on kaunis esimerkki 50-luvun sisustuksesta ja tyylistä, Tilaisuuden avaa Tiltu Nurminen, arkkitehti, SAFA:n paikallisasiamies, Turku

17.15 Mikko Mannberg, arkkitehti, LPR-arkkitehdit, opastaa siirtymisen pääaulan kautta Auditorio 1:een, joka on säilynyt 50-luvun tyylisenä tähän päivään asti ja kertoo Aninkaisten Ammatti-instituutin 50-luvun tilojen historiasta

18.00 Iina Paasikivi, kaavoitusarkkitehti: Omakotitaloalueet – varhaiset kerrostaloalueet – keskustan uusiutuminen 50-luvulla

18.45 Kaarin Kurri, tutkija, Turun Museokeskus: Sisustusarkkitehti Carin Bryggmanin työ 50-luvulla

19.30 Ulla Seppälä-Kaven, lehtori Turun AMK: Säilyttämisen kohteet 50-luvun rakennuksissa ja sisustuksissa

20.15 Ulla Clerc, Näyttelyamanuenssi, Aboa Vetus: Omakohtainen kokemus 50-luvun asunnossa asumisesta ja pohdintoja siitä mitkä asiat ovat arvokkaita ja olennaisia tunnelman säilymisen tai palauttamisen kannalta

21.00 tilaisuus päättyy

Järjestäjä: Turun Seudun Arkkitehdit / Turku-SAFA, Yhteyshenkilö: SAFA:n paikallisasiamies Tiltu Nurminen, arkkitehti SAFA, 050-5167925

Ilmoittautuminen: sähköpostitse 25.8. mennessä osoitteeseen: asiamies.turku@safa.fi. Vapaa pääsy! Mukaan mahtuu 70 henkilöä.

Luennoitsijat:

Mikko Mannberg, arkkitehti, LPR-arkkitehdit, tekee parhaillaan rakennushistoriaselvitystä työssään Aninkaisten Ammatti-instituutin rakennuksista.

Iina Paasikivi, arkkitehti, pitkä ura Turun kaupungin kaupunkisuunnittelijana, Bryggman-seuran hallituksen jäsen. Julkaistuja artikkeleja Turun kaavoituksen historiasta.

Kaarin Kurri, tutkija, Turun Museokeskus, Turun keskusta-alueen rakennustutkimukseen erikoistunut tutkija, joka valmistelee parhaillaan Turun linnaan näyttelyä sisustusarkkitehti Karin Bryggmanin työstä.

Ulla Seppälä-Kaven, lehtori, Kuvataide, Rakennustekniikka, Turun AMKKirjoittanut kirjat Sisustuksen ajat: Katsaus suomalaiseen sisustamiseen ja asumiseen 1800-luvun lopulta nykypäivään ja Muodon ajat: Katsaus muotoiluun 1800-luvun lopulta nykypäivään.

Ulla Clerc, Näyttelyamanuenssi, Aboa Vetus & Ars Nova.
Rakennusperinteen Ystävät ry:n hallituksen ja Tuuma-lehden toimituskunnan jäsen. Kirjoittanut Tuuma-lehteen (1/2020) 1950-luvun keittiöstään.

Valokuvanäyttely: Meksiko arkkitehtien silmin

Turun Seudun Arkkitehdit, Turku-SAFA: Meksiko arkkitehtien silmin
– arkkitehtuuria ja kaupunkiympäristöä Mexico City:ssä ja sen ympäristössä
1.–30.6.2020 | Kaarina-talo 1.krs

Turun Seudun Arkkitehdit -yhdistys järjesti opintomatkan Mexico Cityyn ja sen ympäristöön keväällä 2018. Matkakohteet valitsi Meksikossa syntynyt ja nykyään turkulaistunut arkkitehti Ulises Marquez. Hän toimi myös oppaana matkalla.

Meksikon pääkaupungissa, Mexico City:n alueella, asuu noin 21 miljoonaa asukasta. Vuorten keskellä sijaitseva kaupunki on sekä historiallisen että modernin arkkitehtuurin keskittymä.  Kaupungista löytyvät mm. Frida Kahlon ja Diego Riveran taiteilijakodit.

”Odotin pelkkää betonia ja asfalttia, mutta löysinkin puita ja vehreyttä ympäri koko kaupunkia. Uusi arkkitehtuuri Mexicossa on yhtä villiä kuin kasvillisuutensa; se nousee rohkeasti maasta maanjäristyksistä huolimatta”, kertoo arkkitehti Pilar Meseguer.

Matkan kohteena oli myös muinainen intiaanien rakentama Teotihuacánin pyramidikaupunki, jonka valtava mittakaava tekee vaikutuksen vierailijoihin edelleen. Raunioiden paikalla oli aikoinaan 150’000 asukkaan kaupunki. Samaan aikaan kukoistivat mayojen korkeakulttuuri ja sapoteekit.

”Paahtavassa helteessä kohoava monumentaalinen pyramidien kokonaisuus sai ihmettelemään, kuinka pieni ihminen voi uskoa johonkin niin vahvasti, että saa lähes olemattomilla resursseilla aikaan jotain näin uskomatonta ja elämää suurempaa. Mieli ja tahto on vahva voima, jo itsessään jumalallista”, pohdiskelee arkkitehti Samu Virkki.

Kolmantena opintokohteena oli Guanojuaton kaupunki, joka sijaitsee kapeassa laaksossa ja missä monet talot on rakennettu rinteille mutkittelevien kujien varsille. Tämä maailmanperintokohde on nykyään tunnettu kulttuuri- ja yliopistokaupunki. Monet historiallisen keskustan taloista on rakennettu vaaleanpunaisesta tai vihreästä hiekkakivestä.

”Mieleeni jäi erityisesti rohkea ja kekseliäs värien ja materiaalien käyttö, sekä mittakaavaltaan miellyttävät kaupunkitilat; lukuisat pienet aukiot ja polveilevat kujat”, muistelee arkkitehti Tero Lehtonen.

Matkalla mukana olleet arkkitehdit kuvasivat ympäristöä ja rakennuksia keräten vaikutteita omaan työhönsä kotimaassa. Näyttely esittelee matkalla nähtyjen arkkitehtuurikohteiden ja kaupunkitilojen kohokohtia ja tunnelmia. Tavoitteena on tuoda yleisön nähtäväksi rakentamisen mahdollisuuksia ja eroja verrattuna kotimaiseen tyyliin – ja synnyttää siten yhteiskunnallista keskustelua arkkitehtuurin mahdollisuuksista kehittää asuinympäristöä haluttuun suuntaan.

Kolmisenkymmentä valokuvaa on tulostettu alumiinilevyille koossa 60×40 cm. Näyttelyyn valokuvia ottivat: Pekka Vapaavuori, Pia Sabelström, Marjatta Laineenkare, Salla Leino, Tero Lehtonen, Pilar Meseguer, Sakari Himanen, Jari Antila, Oscu Uurasmaa, Samu Virkki, Kirsti Virkki ja Ulises Marquez.

Näyttelyn järjestää Suomen Arkkitehtiliiton paikallisosasto, Turun Seudun Arkkitehdit, Turku-SAFA.

Paula Markkula – korjausrakentamisen asiantuntija

Helposti lähestyttävällä ja ystävällisellä Paula Markkulalla on monipuolisen työuransa aikana kertynyt runsaasti vakuuttavaa tietotaitoa, näkemystä ja kokemusta korjausrakentamisen saralta. Yrittäjän uransa hän aloitti 18 vuotta sitten Turun Puutarhakadulla sijaitsevassa omassa arkkitehtitoimistossaan, AD.CE Suunnittelu Oy. Hän on myös toiminut useita vuosia Turku-SAFA:n toiminnantarkastajana sekä aiemmin hallituksessa sihteerinä.

Omassa työssään hän on pääasiassa keskittynyt korjausrakentamiseen. Suunnitelmia on syntynyt mm. Ylioppilaskyläsäätiön omistamien rakennusten muutoksiin ja korjauksiin. Myös monet turkulaisten lähiöiden kerrostalot ovat saaneet uuden ulkoasun Paulan työn tuloksena. Esimerkiksi 70-luvun lähiöissä, kuten Suikkila, Runosmäki, Varissuo ja Uittamo, on tehty paljon julkisivukorjauksia. Ulkoverhouksia ja parvekekaiteita on uusittu, hissejä on lisätty ja ulkoalueita uudistettu.

”70-luvulla taloja rakennettiin kestämään 30 vuoden tähtäimellä ja nyt rakentamisesta on kulunut jo 50 vuotta – eli teknisesti rakennuksen julkisivu tai ulkokuori on tullut tiensä päähän, mutta kantavat rakenteet ovat useimmiten täysin kunnossa”, toteaa Paula.

1

 

Kannattaako vanhaa korjata vai rakentaa tilalle uusi rakennus?

– Jos korjausta tehdään seuraavan 50 vuoden tähtäimellä, pitää nyt uusia tekniset järjestelmät. Silloin kaikki muu on uutta paitsi kantava runko. Lisäksi tulee usein paaluttaa perustukset, oikaista ja uusia vesikatot ja uusia lämmöneristeet. Mikäli rakennuksen pohjaratkaisut eivät ole joustavat, voi joskus olla järkevämpi purkaa talo ja tehdä tilalle uusi. Mutta on olemassa muitakin arvoja: Jos alue muodostaa hienon ja ehjän kokonaisuuden, kannattaa vanhaa säilyttää, vaikka uuden rakentaminen olisi samanhintaista.

– Jos tilalle tehdään uusi rakennus, siitä ei kuitenkaan saada koskaan samanlaista tilalle, koska rakennuksen on täytettävä nykyajan määräykset ja sen myötä pitää usein tehdä isompia taloja. Nykyajan kylpyhuoneet, porraskäytävät ja hissit vaativat enemmän tilaa kuin aiemmin ja hyötypinta-alaa tarvitaan enemmän. Myös kerroskorkeus on nykyään korkeampi. Vanhojen lähiökerrostalojen asuntoja on vaikea verrata uusiin asuntoihin. On myös ihmisiä, joille nämä 60-70-luvun asunnot sopivat hyvin.

6

 

Milloin 60-70-luvun rakennusten arvo huomataan?

– Vielä ei ole tullut sitä trendiä, että haluttaisiin asua 60-luvun taloissa, kuten esimerkiksi viime vuosien loft-asunto-innostus. Myös oman asukaskuntansa ovat löytäneet vaikkapa Portsan tyyliset vanhat puutaloalueet, joissa oli alun perin vain yksi hellahuone, ja joihin myöhemmin lisättiin asuintilaa matalaan ullakkoon ja matalaan kellariin. Uskon, että sellainen innostus on kuitenkin tulossa. Ehkä näissä kerrostaloissa kaikilla ei ole omaa suihkua tai saunaa, mutta niissä voisi olla vaikka yhteinen hieno spa-tila.

 

Kaikkialla puhutaan siitä, että pitää olla ekologista ja kestävää rakentamista, mutta mitä se oikein tarkoittaa?

– Siihen ei riitä pelkkä maalämpö, aurinko- tai tuulivoima. Vanhojen rakennusten säilyttäminen on järkevää.

– Lähiöissä korjataan usein kolmesta neljään taloa samaan aikaan, eli taloyhtiö kerrallaan. Suurin yksittäinen korjauskohde on ollut Kaerlan kaupunginosassa sijaitseva Riutojan taloyhtiö, joka sisälsi 14 taloa.

– Kestävää rakentamista on myös hyvä käytettävyys. Rakennuksissa parannetaan usein esteettömyyttä, eli lisätään luiskia ja tilojen saavutettavuutta sekä orientoitavuutta. Samalla uudistetaan valaistusta, tehdään opasteita sekä suurennetaan kulkuaukkoja ja reittejä. Jos tehdään iso julkisivukorjaus, useimmiten suunnitellaan saman tien uusi piha, jolloin parannetaan kaiteita ja aitoja ja uudistetaan sisäänkäynnin ympäristöä. Näin saadaan rakennuksiin lisäarvoa, johon asukkaat kiinnittävät huomiota joka päivä.

 

Mitä muuta työsi sisältää kuin lähiöiden asuintalojen korjausta?

– Korjauskohteita on ollut myös Turun keskustan vanhoissa arvotaloissa kuten Panternin talossa Kaskenkadulla ja Käsityöläiskadulla. Joissain kohteissa on ollut mukana myös Turun Museokeskus, jonka kanssa on pohdittu yhteistyössä, miten rakennuksen alkuperäinen arkkitehtuuri säilytetään parhaiten.

– Uusiinkin rakennuksiin tarvitaan koko ajan muutoksia, kuten vaikka TYKS:in T-sairaalaan, jossa esimerkiksi uudet tutkimuslaitteet tarvitsevat uudenlaisia tiloja. Tilanteet muuttuvat ja sen myötä tehdään pientä sisäistä muokkausta tai uusitaan kuluneita pintoja.

– Olen tehnyt töitä myös Naantalin kaupungille, kuten äskettäin kirjaston laajennus katutasoon, jolloin kirjasto saatiin näkyvämmäksi ja helpommin saavutettavaksi. Rakennukseen lisättiin mm. omatoimikirjasto, josta voi noutaa ja johon voi palauttaa kirjoja sekä lukea lehtiä aamuseitsemästä iltakahdeksaan.

– Syksyllä olen ollut mukana valmistelemassa 9.1.2020 julkaistun, Turun kaupungin järjestämän, Turun Linnanniemen ideakilpailun kilpailuohjelmaa ja toimin kilpailun sihteerinä.

2

 

Millaiseksi koet arkkitehdin työn yksinyrittäjänä?

– Yksinyrittäjällä joustovara on pieni, kun kyseessä ovat isommat kohteet. Silloin tarvitaan yhteistyökumppaneita, jolloin saadaan enemmän resursseja käyttöön. Teemme esimerkiksi yhteistyössä Pia Sabelströmin toimiston kanssa suunnittelua Naantalin asuntomessujen ranta-alueelle ja konsultoimme alueen tulevia rakentajia.”

– Teen yhteistyötä myös rakennesuunnittelijoiden kanssa. Joskus teen suunnitelmia isommalle yritykselle alihankkijana.

– Projektit ovat erilaisia, toisissa tarvitaan enemmän arkkitehtia, toisissa taas insinöörityötä. Rakennusluvat hakee kuitenkin yleensä arkkitehti. Aika monet taloyhtiöiden isännöitsijät palkkaavat mieluiten yhden tahon, joka kokoaa suunnittelu- ja toteutustiimin.

– Vapaa-ajalla nautin purjehduksesta perheeni kanssa Turun saaristossa.

 

Teksti ja kuvat: Tiltu Nurminen, arkkitehti SAFA, paikallisasiamies Turku-SAFA

 

Arkkitehtuuria ja taidehistoriaa Toscanassa

Turku-SAFA:n excursio suuntautui tänä vuonna Toscanan alueelle Italiaan. Kiersimme arkkitehtuurikohteita lokakuun alussa pitkän viikonlopun aikana Arezzon, Pienzan, Sienan ja Firenzen kaupungeissa.

Turussa on pitkä, hieno vuosittainen excu-perinne, jolloin on koettu, että matkalla saadaan ideoita omaan suunnitteluun sekä uusia vaikutteita erilaisista kaupunkitiloista ja rakennuksista. Samalla on tutustuttu paremmin kollegoihin – sekä uusiin että vanhoihin tuttavuuksiin. Kaiken kaikkiaan matkat ovat olleet aina antoisia ja virkistäviä.

e7d29af0-07f3-4dd6-820c-88b5869aa9d3Matkalle lähti tällä kertaa 23 hengen hyväntuulinen ja rento joukko, jonka kanssa oli mukava matkustaa. Saimme kokea kauneutta kaikkialla, sekä katutiloissa, rakennusten sisäpihoilla ja kirkoissa että vehreitä maisemia katsellen. Taidetta oli joka puolella yltäkylläisesti: katoissa, seinissä ja lattioiden laatoituksissa sekä puutarhojen ja torien istutuksissa, pinnoissa ja patsaissa. Lyhyessäkin ajassa ehti ladata akut täyteen loppusyksyä varten ja saada omaan ideapankkiin pääomaa pitkäksi aikaa.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1ccfdUNADJUSTEDNONRAW_thumb_1cc7cArezzon kaupungin vanhan keskustan tuomiokirkko.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1cc97 Casa Vasari -taidemuseo Arezzossa on hyvä esimerkki taiteilijaperheen kodista, jossa Giorgio Vasari toi esiin ajatteluaan ja taiteitaan.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1cce7Basilica di San Francesco, jossa Piero della Francescan freskot (kuvassa saman kirkon muita freskoja).

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1cd65Pienzan kaupunki on Unescon maailmanperintökohde ja renesanssin kaupunkisuunnittelun alkukoti.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1cd8cVal d’Orcian alueen maisemia.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1cd95Sienan historiallinen keskusta.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1cdc1Sienan tuomiokirkko.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1cde6Uffizi galleri – taidemuseo Firenzessä.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1ce05UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1ce46Santa Maria del Fiore -kirkko Firenzessä.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1ce40Opera del Duomo – museon taideaarteita Firenzessä.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1ce06Campanile – tuomiokirkon kellotorni Firenzessä.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1ce73Babtisterio – kastekappeli Firenzessä.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1cde2Ponte Vecchio – silta Firenzessä.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1cdefPalazzo Vecchio – vanha kaupungintalo Firenzessä.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1ce82Palazzo Medici-Ricccardi – palatsi Firenzessä.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1ceb6Luostari Convento San Francesco Firenzen Fiesolessa.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1cec8Fiesolesta maisemat avautuvat Firenzen kaupungin ylle.

Teksti ja kuvat: Tiltu Nurminen, arkkitehti SAFA, paikallisasiamies Turku-SAFA

Vilkasta keskustelua MRL-seminaarissa Turussa!

Turku-SAFA:n järjestämässä seminaarissa 12.9.2019 pohdittiin työn alla olevan Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksia. Tapahtumassa keskusteltiin aiheesta monipuolisesti ja kirjoitin tapahtumasta SAFA-blogiin. Tässä vielä lisää kertomusta aiheesta paneelikeskustelun innoittamana:

 

Nopeammin uudistuva kaava tavoitteena

Seminaarin yleisökysymysten myötä esille nousi mm. toteamus siitä, että yleiskaava päivittyy nykytilanteessa liian harvoin. Sen pitäisi olla nopeammin uudistuva ja joustavampi. Joskus kaavassa on käsiteltävänä niin suuria ja moniulotteisia aiheita, että kaavan laadinta ja voimaantulo hidastuu sen vuoksi. Ratkaisuna tähän ongelmaan on keksitty esimerkiksi Lahdessa. Käytössä on rullaava osayleiskaava, jossa käsitellään muuttuvia alueita erillisinä osina. Myös Lappeenrannassa kaavaa edistetään teemoittain, osa-alueina vaikkapa viheralueet tai kestävä liikkuminen ja liikenne.

Tavoitteena tulisi olla se, että yleiskaava ja asemakaava olisivat samassa linjassa, ettei tarvitsisi hakea poikkeamia niihin. Jatkossa nämä kaavat saattavat yhdistyä kuntakaavaksi.

kuva-MRL-seminaari

Voidaanko valvoa riittävästi yhteistä hyvää?

Viisaat kuntakaavoittajat huolehtivat työssään yhteiskunnan yhteisestä hyvästä. Yksi keino siihen on kaavan vaikutusalueen ihmisten osallistaminen kaavoitusprosessiin heti sen alussa, eikä vasta lopussa. Valmiin suunnitelman puolustaminen ei ole enää hedelmällistä toimintaa.

Lakia muutettaessa pitäisi muistaa, että jos laki määrittelee rakentamisen minimitason ja -vaatimukset, tuo taso usein muuttuu yleiseksi normiksi.

Yleisesti koetaan, että rakennuslupien vaatimustason pitäisi olla yhteinen joka paikassa. Lupa on osa laillisuusharkintaa, mutta samalla tulee ottaa huomioon myös eheän ja esteettisesti toimivan hyvän ympäristön edellytykset. Voiko mikään ”rakennuslupa-automaatti” osata tehdä sellaista arviota? Miten robotti voisi arvioida tai päättää sopiiko rakennus ympäristöönsä? Kuntien rakennusvalvonnat huolehtivat myös ympäristön laadusta.

 

Kaavoituskäytännön yleisperiaatteiden uudistuminen

Suuri osa esimerkiksi Turun kaavoituksesta perustuu yksityisiin aloitteisiin. Kaavoituksen ja lupamenettelyn kautta toteutetaan yhteiskunnan perimmäisiä arvoja. Niihin liittyy poliittinen päätöksenteko ja harkinta. Myös kansalaisten valitusoikeus on yksi tärkeä keino, jolla kansalainen voi vaikuttaa julkiseen vallankäyttöön.

Uuden lain myötä mietitään tarkemmin myös kumppanuuskaavoitusta, joka tapahtuu kunnan ja yksityisen tahon välillä. Kumppanuuden alussa käsitellään yleiset periaatteet ja edellytykset ja hankkeen käynnistäjä esittelee idean ja resurssit. Oleellista kumppanuudessa on luottamus ja sitoutuminen hankkeeseen, samoin kuin laaja poliittinen hyväksyntä. Kunta voi tarjota alueita ja hankkeen tekijän tulisi panostaa rakentamisen hyvään laatuun.

MRL-seminaari

Kiitokset asiantuntijoille havainnollisista esityksistä sekä panelisteille ja yleisölle inspiroivasta keskustelusta!

Seminaarissa asiantuntijat kertoivat aiheista, joita käsitellään parhaillaan MRL:n kokonaisuudistuksen sidosryhmäfoorumissa. Tavoitteena oli tiedottaa arkkitehteja ja muita rakentamiseen liittyviä eri tahoja meneillään olevista muutoksista ja saada aikaan keskustelua, joka antaisi eväitä kentältä foorumin jäsenille lain valmisteluun. Mukana olivat:

Matti Kuittinen, Ympäristöministeriö: Elinkaariajattelu – MRL:n vaikutus ympäristöön ja rakentamisen laatuun

Maarit Pimiä, Kaavoituspäällikkö, Laappeenranta: Digitaalisen suunnitteluprosessin tavoitteet ja mahdollisuudet kaavoituksesta rakennussuunnitteluun, toteutukseen ja huoltoon asti

Anne Jarva, Kuntaliitto: Julkisten ja yksityisten tahojen yhteistyö kaavoituksessa ja rakentamisessa

Timo Hintsanen, Kaupunkisuunnittelujohtaja, Turku: alustus paneelikeskusteluun ”Lain kokonaisuuden idea – SAFA:n kärjet MRL:n uudistuksessa”, mukana paneelikeskustelussa luennoitsijat sekä Turun seudun kaupunkien edustajia: Pasi Aromäki / Kaarina, Oscu Uurasmaa / Naantali ja Emma Kaitaa / Raisio

 

Teksti ja kuvat: Tiltu Nurminen, arkkitehti SAFA, Paikallisasiamies Turku-SAFA

ps. Mikäli haluat Matti Kuittisen tai Anne Jarvan esityksen pdf-tiedostona, laita viestiä osoitteeseen asiamies.turku(at)safa.fi.

 

 

Mikko Mannberg – paikkataiteen tekijä ja tutkija

Mikko Mannberg on pitkän linjan ammattilainen, joka edusti Turku-SAFA:a mm. Kaupunkikuvaneuvottelukunnassa kausina 2016-2017 sekä osallistui Turku-SAFAn johtokunnan toimintaan aktiivisesti vuosina 2007-2009. SAFA:n hallituksen jäsenenä vuosina 2007-2008 hän oli edustamassa työntekijäpuolta Työsuhdevaliokunnassa.

”Kaupunkikuvaneuvottelukuntatyöskentely oli hauska toimenkuvan lisä – oli mukava tavata muita arkkitehteja ja välillä tuli vastaan muutamia erityisiä ilonaiheita, kun toimikunnassa käsiteltiin joitain erityisen hyviä suunnitelmia”, hän tuumaa.

Hyvän suunnitelman tuntomerkkinä hän pitää mm. sitä, että näkymät rakennuksesta avautuvat kiinnostavasti, tila hengittää ja pohjat ovat selkeät.

”Neuvottelukunnalle järjestin ekskursion Kööpenhaminaan, jossa tutustuttiin kiinnostavaan arkkitehtuuriin, mm. vanhojen tilojen hyvään uudenlaiseen käyttöön”, hän kertoo.

Mitä löytyy arkkitehdin repusta?

Alun perin Kajaanista kotoisin oleva mies opiskeli arkkitehdiksi Oulussa ja aloitteli uraansa siellä suunnalla. Hän toimi mm. Kansainvälisen opiskelijavaihto-ohjelman Modern Nordic Architecture koordinaattorina sekä tutkijana Oulun yliopistolla. Hän työskenteli myös arkkitehtuurin historian ja teorian assistenttina. Lisensiaattityönsä hän teki aiheesta ”Kaupunkitilan runollisuus – case study Venetsia”. Italian arkkitehtuuri onkin hurmannut hänet heti ensimmäisestä interrail-matkasta lähtien. Jatko-opintojen aikaan hän asui arkkitehtivaimonsa Anna-Leena Jokitalon kanssa vuoden Venetsiassa.

Kiinnostavimpiin kohteisiin, joita Mikko on ollut mukana suunnittelemassa, kuuluu mm. Klaukkalan kirkko, jota hän teki yhdessä Anssi Lassilan kanssa samaan aikaan kun toimi opettajana Oulussa. (Anssi Lassila oli kirkkokilpailun voittaja ja kirkon pääsuunnittelija.) Turkuun Mikko saapui vuonna 2004 ja rantautui töihin LPR -arkkitehtien toimistoon. Projekteja, joihin hän on osallistunut, on ollut lukuisia, suurimpana ehkä Helsingin Musiikkitalo, johon Mikko suunnitteli mm. julkisivun innovatiivisia detaljeja. Tarkoituksena oli viipyä Turussa vuosi, mutta pariskunta taisi ihastua kaupunkiin ja on viihtynyt täällä jo viitisentoista vuotta.

 

Mikä arkkitehtuurissa inspiroi sinua tällä hetkellä?

Kiinnostus klassismia ja Engeliä kohtaan on säilynyt läpi vuosien. Engelissä kiehtoo jonkinlainen jyhkeä arkaaisuus. Se ei ole mitään sievää klassismia vaan yksinkertaista selkeyttä. Engelin aika kytkee Suomen arkkitehtuurihistorian Eurooppaan – ja nimenomaan Helsingissä – urbaanilla tavalla.

”Erityisesti minua viehättävät myös vanhat eurooppalaiset kaupungit. Aina olen ollut kiinnostunut myös modernin arkkitehtuurin kehityksestä, kuten Le Corbusierin töistä. Uudemmasta arkkitehtuurista kiinnostaa mm. japanilaisen SANAA:n, brittiläisen David Chipperfieldin ja sveitsiläisen Zumthorin muotokieli.

Miten Turkua voisi mielestäsi kehittää eteenpäin arkkitehtuurin keinoin?

Kaupunkikeskusta voisi olla kävelijäystävällisempi. Täällä on historiallisista syistä aika leveä katutila ja kaupunkikuvallista sekavuutta. Korkeampaakin rakentamista voisi olla tietyillä alueilla.

Kansallisesti uniikkeja ja arvokkaita alueita ovat tietysti Tuomiokirkon ja Turun linnan ympäristö. Niitä pitäisi kunnioittaa ja ymmärtää niiden arvo. Joskus valitettavasti taloudelliset pyrkimykset menevät kaupunkikuvallisten ja rakennushistoriallisten seikkojen edelle.

Linnan suunnalla Kakolan ja linnan väliseen maastoon on tulossa mielenkiintoisia kortteleita. Kaupunkisuunnitteluosasto on onnistunut niiden suhteen hyvin ohjaamaan kaupungin kehitystä. Myös Logomon lähelle on tulossa wau-arkkitehtuuria – ehkä se sinne sopiikin.

Turussa on nyt telakan hyvän työllisyystilanteen ansiosta valtava rakentamisen buumi. Kaupungissa on kova myllerrys meneillään. Toivottavasti sen jälkeen täälläkin näkyisi julkisen tilan ja katutilan huolellinen rakentaminen.

Millaisia töitä olet tehnyt viime vuosina?

Olin mukana Turun ja Helsingin kaupunginteattereiden korjaussuunnittelussa. Olen tehnyt myös useita rakennushistoriallisia selvityksiä. Ne ovat kuin salapoliisin työtä, joihin aineistoa löytyy eri lähteistä, kirjastoista, arkistoista ja kirjallisuudesta. Netin kautta löytyy myös kuvamateriaalia ja yhteystietoja, piirustuksia ja rakennusselostuksia, joiden kautta pääsee tutkimuksissa eteenpäin.

Olen tutkinut mm. Yliopistonmäen Ervin suunnittelemia rakennuksia, Ehojoen Jusleniaa, Turun Kauppaoppilaitosta ja Heikkilän kasarmialuetta. Samalla tulee tutkittua kaupunginosien rakentumista.

 

Mikä on historiallisen rakennustutkimuksen merkitys?

Opiskelijoille Oulussa annoin ohjeeksi käyttää aikaa ja perehtyä myös historiaan.

Tärkeää on ymmärtää mihin ajalliseen ja paikalliseen kontekstiin rakennuksia suunnitellaan. Kyse on kaupunkirakennustaiteesta, mutta myös sosiaalinen aspekti on käsitettävä – tehdään paikkoja ihmisille. Arkkitehtuuri on paikkataidetta, paikkojen muodostamista.

Hyvänä esimerkkinä onnistuneesta kaupunkitilasta on Turun kaupunginkirjasto. Sen kohdalla on vanhojen ja uusien rakennusten avulla muodostettu esim. tosi mainio sisäpiha.

 

Miten paikkataidetta muodostetaan?

Hyvää arkkitehtuuria tehdäkseen kannattaa olla kiinnostunut myös kaikenlaisesta taiteesta.

Arkkitehtuuri ei ole pelkästään visuaalinen kokemus. Se on myös älyllisen tason taidetta. Silti ympäristö on ensisijaisesti tunteisiin ja aisteihin perustuva kokemus. Suunnittelija tarvitsee kuitenkin konseptia ja ideaa, joka toimii inspiraation lähteenä.

Viime aikojen yksi hienoimpia arkkitehtonisia kokemuksia on ollut Turun Kaupunginteatterin Hamlet -esitys, jossa katsojan kaikki aistit olivat käytössä. Kokemukseen sisältyivät näyttelijöiden ilmeet, visuaalinen tekniikka, valot ja musiikki. Myös lavasteet ja tilan käyttö olivat yksi upeimmista teatterikokemuksista, joita olen nähnyt. Koko teatteritalon tilaa oli käytetty monipuolisesti – rakennuksesta oli otettu kaikki irti. Samoin ovat säväyttäneet myös Helsingin Amos Rex -museon taide- ja tilakokemukset.

 

Mitä jäi mieleesi kaupunkitiloista, kun asuit Venetsiassa?

Asuin siellä vuonna 1996-97. Se oli ihan erilainen paikka silloin kuin nykyään. Matkailijoita oli vain karnevaaliaikaan ja pääsiäisen jälkeen keväällä ja kesällä.  Talvella kaupungin kaunis luonnonvalo laskeutui kujille. Se oli erilainen kuin kesävalo. Venetsia oli kokonaisvaltainen kaupunkitilakokemus, johon kuuluivat rakennukset, vesi, valo ja vettä pitkin liikkuminen.

Se oli myös hieno opiskelijakaupunki, jossa syntyi tiivis ryhmä vaihto-opiskelijoista – kiehtova kaupunki, jossa saattoi seikkailla.

Mistä ammennat arkkitehtuurifilosofiasi?

Vuonna -87 tutustuin Christian Norberg-Schulzin arkkitehtuuriteoriaan ja Le Corbusierin arkkitehtuuriin. Lontoossa näin Corbusierin 100-vuotisnäyttelyn 1987. Olen ns. myöhäisherännäinen hänen suhteensa. Corbusier ei kiinnostanut opiskelujen alussa, vaan vasta myöhemmin.

Christian Norberg-Schulz on mielestäni pohjoismaisista teoreetikoista tärkein. Hänen kirjansa Genius loci kertoo arkkitehtuurin fenomenologiasta. Sen luettuani tajusin mitä arkkitehtuuri voisi olla.

Arkkitehtuuri on nimenomaan tilallinen ja hahmollinen paikka – kokemus, kuten vaikka Zumthorin suunnittelema taidemuseo Bregenzissä, Itävallassa. Museon rakenne, materiaalit ja valon käyttö ovat nerokkaita. Kaikki loksahtaa siellä yhteen kirkkaaksi arkkitehtoniseksi kokonaisuudeksi. Kaikki elementit ovat puhtaasti läsnä.

Toinen Zumthorin hieno rakennus on Valsin kylpylä, joka on aistillinen ja sensuelli kokemus.

Kolmantena tulee mieleen Le Corbusierin La Tourette -luostari, jossa yövyimme opintomatkalla ja aterioimme munkkien kanssa yhdessä. Rakennus on tavallaan kaupunki pienoiskoossa.

Ja neljäntenä tietysti italialaiset kaupungit. Ne ovat suurin elämys tähän mennessä.

Millaisia terveisiä lähettäisit nuorille opiskelijoille?

Ylipäätään on virkistävää, kun LPR:n toimistolla on nuoria opiskelijoita töissä. Heillä on mm. tietotekniset taidot hyvin hyppysissään ja tuoretta tietoa vaikkapa asuntosuunnittelusta. Arkkitehtuuri alana tarjoaa monipuolisesti työpaikkoja rakennussuunnittelusta korjausrakentamiseen ja rakennusten uudelleenkäyttöön, kaupunkisuunnittelusta pienimittakaavaiseen designiin, ja myös tutkimuksesta hallinnollisiin töihin.

Turusta puuttuu arkkitehtuurikoulu, mistä mielestäni johtuu, että täällä ei ole kovin montaa nuorta toimistoa. Turun Yliopistolla voi kuitenkin opiskella taidehistoriaa ja kaupunkitutkimusta, jotka olisivat hyvin arkkitehtuuriin liittyviä oppialoja.

Erityisesti niissä Suomen kaupungeissa, joissa on arkkitehtikoulutusta, löytyy paljon raikkaita rakennuksia. Opiskelijat tuovat paljon hyvää mukanaan.

 

Mitä vielä haluat kokea ja tutkia tulevaisuudessa?

Haluaisin vierailla Japanissa keväällä kirsikankukinnan aikaan. Ja näkisin mielellään uudestaan Amerikassa Le Corbusierin Carpenter Centerin.

Minua kiinnostavat kaikki ikivanhat kysymykset, kuten mikä on ihmisen tai ihmiskunnan taiteellisen pyrkimyksen taustalla  ja mikä merkitys taiteella, myös arkkitehtuurilla on. Uskonnon ja arkkitehtuurin kohdalla on vähän sama juttu. Ne ovat loputtomasti inspiroivia aiheita.

Nytkin repussani on pari arkkitehtuurin filosofian kirjaa, joita lueskelen lounastunnilla istuessani Kaupunginkirjaston kahvilassa.

 

Teksti ja kuvat: Tiltu Nurminen, paikallisasiamies Turku-SAFA

Pia Sabelström – yrittäjä ja työllistäjä sekä yhteisten asioiden vastuunkantaja

Aktiivinen ja sosiaalinen Pia Sabelström toimi 2000-luvun alussa Turku-SAFA:n varapuheenjohtajana ja jatkaa nykyään edelleen toiminnantarkastajana. Parhaillaan hän edustaa SAFA:laisia myös Turun Kaupunkikuvatyöryhmän varajäsenenä ja ensi vuoden alusta varsinaisena jäsenenä. Työryhmä kokoontuu kahdesti kuussa. Pia kokee työryhmässä mukanaolon hienona aitiopaikkana, josta pääsee seuraamaan millaista rakentamista Turkuun ollaan suunnittelemassa.

”Usein arkkitehdit tulevat itse esittelemään omia projektejaan. On myös hauska nähdä miten poliitikkojen kanssa keskustellessa voi omakin mielipide muuttua tai voi pystyä vaikuttamaan heidän mielipiteeseensä. Työryhmässä ovat mukana mm. museo, kaavoitus, rakennusvalvonta, lautakunnat ja lakimies. Siellä voidaan katsoa projekteja monelta eri kannalta”, Pia tuumaa.

 

Kerro vähän omaa tarinaasi – miten päätit ryhtyä yrittäjäksi?

Ennen kuin pistin toimiston pystyyn vuonna 2004, olin tehnyt palkkatöiden ohessa omia pieniä töitä iltaisin ja viikonloppuisin. Mietin silloin miksi teen niin, kun on pienet lapsetkin ja aika kortilla. Ryhdyin aluksi pitämään yritystä kotoa käsin. Tuumasin, että aina pääsen takaisin töihin isompaan toimistoon, jos yksityisyrittäminen ei onnistu tai voin tehdä jotain muutakin työtä tarvittaessa. Sain kuitenkin hyvällä tuurilla isohkon asiakkaan ja pääsin hyvään alkuun oman toimiston pitämisessä.

Arvelin, että yrittäjänä voin itse säädellä omaa työaikaani – vaikka lopulta teinkin töitä enemmän kuin ennen. Toisaalta minulla oli mahdollisuus olla lasten kanssa vaikka keskellä päivää.

Pari vuotta myöhemmin mietin kuitenkin, että olisi mukavaa, jos olisi joku, jonka kanssa voisi jakaa töitä ja keskustella niistä. Vuonna 2006 vuokrasin tilan kodin ulkopuolelta ja palkkasin ensimmäisen työntekijän. Työntekijöitä on ollut vaihtelevasti kahdesta viiteen vuosien mittaan.

Työllistäminen täytyy ottaa huomioon hinnoittelussa. Silloin on isommat kulut ja täytyy myös kestää se, että toisinaan työntekijät sairastuvat tai jäävät äitiyslomalle. Turhaan kuitenkin pelätään työntekijän palkkaamista. Kynnys siihen on pieni, tarvitaan vain tietokone ja ohjelma.

Pia S-2

Naisarkkitehtien perustamia toimistoja ei ole Turussa kovin montaa – mitä ajatuksia tämä herättää sinussa?

Naisena voin tehdä ihan samoja hommia kuin miehenä. En ole erotellut miehiä ja naisia. Yhtä hyvin nainen tai mies voi luoda yhteyksiä ja tutustua ihmisiin – ja avata suunsa tai pitää sen kiinni tarvittaessa.

Kukaan ei ole tytötellyt koskaan. Itsekin olen sen verran rempseä, että en pienestä hetkahda. Mieheltä tämä työ vaatii ihan samaa kuin naiselta: pitää uskoa itseensä eikä kannata pelätä virheitä. Tekee vain parhaansa ja uskaltaa kysyä olennaisia kysymyksiä sekä tekee yhteistyötä muiden kanssa.

Uskon siihen, että ihminen aina selviää, aina löytyy keino.

 

Miten koet arkkitehdin työn ammattina?

Arkkitehdin tulee olla ihmisten kuuntelija ja sosiologi, psykologi, historian tuntija ja ylipäätään pitää kaikki aistit avoinna asiakkaiden kanssa. En oikein osaa tehdä tätä työtä vain raha mielessä.

Minua kiinnostaa myös asuntosuunnittelu, jos vaikka tehtäisiin jonkinlaisia ”asumiskoneita”. Myös työpaikkojen suunnittelu on mielenkiintoista, se miten ihmiset saadaan viihtymään työpaikoilla. Rakennussuunnittelun lisäksi teemme sisätila- ja sisustussuunnitelmia.

On aina suuri ilo kohdata uusia asiakkaita ja yhteistyökumppaneita. Porukka aika ajoin vaihtuu, samoin tunnelma – työ on todella vaihtelevaa.

Asiakas ottaa ehkä joskus rohkean asenteen astuessaan ovesta sisään ja mielestäni häntä pitää kuunnella, oli työn koko pieni tai suuri. Olen aina ajatellut, että olen jonkinlaisessa palveluammatissa.

Tavoitteena on toimivuus, esteettisyys ja ekologisuus. Jos asiakkaan toive sotii tosi pahasti omaa ajatusmaailmaa vastaan, sellaista työtä ei voi ottaa vastaan.

Omat työt ovat paras markkinointikeino. Hyvä työnjälki puhuu puolestaan. Minun on helppo tutustua ihmisiin ja saada luottamus molemmin puolin. Minulla ei ole ollut rikastumisen haaveita, tärkeintä on ansaita toimeentulo ja nauttia työstään. Yrittämisestä voi saada kaikkea muutakin rahallisen korvauksen lisäksi.

Pia S-3 

Millaista on pienen toimiston arki ja juhla?

Kun projekteja on enemmän, niitä ehtii itse tekemään vähemmän.

Kaikki työntekijät ovat naisia, mutta se ei ole itsetarkoitus. Mielellään otettaisiin myös miehiä töihin. Joskus olen miettinyt, että olisi mukavaa, jos olisi yrityskumppani, jonka kanssa voisi jakaa asioita.

Koska tämä ei ole jättikokoinen toimisto, arvelen että asiakas kokee, että olemme joustavia ja helposti lähestyttäviä. Kun on työvoimaa, se tuo myös joustoa.

Silloin kun tulee uusia työntekijöitä, se on ihanaa, mutta myös vaatii toisilta työntekijöiltä resursseja, kun opetetaan uutta ihmistä.

Työntekijöiden kanssa ollaan yhdessä käyty messumatkoilla ja osallistuttu kursseille. Tänä vuonna annoin joululahjan toimiston väelle jo ennakkoon: Menimme yhdessä Turku-SAFA:n Rakennusgaalaan ja sitä ennen kampaajalle, meikattavaksi ja valokuvattavaksi. Se on pientä hemmottelua tälle porukalle.

Koulutus ei antanut eväitä yrittäjyyteen tai johtajuuteen. Oppi on syntynyt omasta itsestä. Johtajana pitää olla valmis nopeisiin käänteisiin ja muutoksiin. Pitää olla vähän hullu, että pärjää. Pieni kaaos on aina paikallaan.

Nyt meillä on mukana myös ulkopuolinen työelämän kehittäjä, jolta tulee neuvoja yhteistoiminnan taitoihin ja ajankäytön hallintaan. Yritämme yhdessä kehittää sitä, miten aikataulutetaan projekteja ja miten jaetaan hiljaista tietoa. On esimerkiksi muodostettu työpareja, jotta itseni ei tarvitse ottaa kantaa joka asiaan ja että kenenkään ei tarvitsisi tehdä töitä yksin.

Hintsan navetta, Arkkitehtitoimisto Arksabel Pia Sabelström

Millaisia projekteja teillä on tällä hetkellä ja millä filosofialla teette niitä?

On korjattu vanhoja rakennuksia ja suunniteltu niiden sisätiloja, mutta ei olla tehty suuria julkisia rakennuksia. Minua kiinnostaa erityisesti korjausrakentaminen, olemassa olevasta tilasta uuden muokkaaminen.

Vierailin juuri Venetsian Biennaalissa, jossa teemana oli Free space. Siellä esiteltiin paljon vanhoja rakennuksia, joihin oli toteutettu ihan uusia käyttötarkoituksia.

Tällä hetkellä teemme Turun Yliopistolle Kauppakorkeakoulun hankesuunnitelmaa ja päärakennuksen sisustussuunnittelua. Virastotalolle suunnittelemme Maanmittauslaitoksen ja Maistraatin toimitilojen uudistusta. Sampo-talolle tehdään korjauksen hankesuunnitelmaa. Senaatti työllistää meitä paljon virastotalojen myötä.

Teemme myös yhteistyötä mm. Ammatti-instituutin opiskelijoiden kanssa pienen vanhan puutalon korjaustöissä Kaskenmäen kukkulan päällä. Lisäksi suunnittelemme yksityisille ihmisille omakotitaloja ja loma-asuntoja.

Tyylillisesti teemme mielellään maltillisia muutoksia. Tärkeää on, että tilat ovat ajattomia ja ekologisia ja niistä löytyy materiaalin tuntua. Tavoitteena on enemmän minimalismia ja vähemmän karnevalismia.

Pia S-4

Mitä hyötyä on mielestäsi siitä, että kuuluu SAFA:an?

En tiedä, onko siitä hyötyä, mutta kun kerran kuuluu SAFA:an, kannattaa tulla mukaan tapahtumiin. Siellä tutustuu paremmin kollegoihin. Yhteistoiminta kehittää ammattia. Jos menee itse mukaan Turku-SAFA:n hallitukseen, voi vaikuttaa siihen mitä tehdään ja mitä pidetään tärkeänä. On kiva olla mukana vaikuttamassa.

 

Millaisia terveisiä lähetät nuorille, jotka harkitsevat arkkitehdin ammattia?

Nuoria kannustaisin pyrkimään oikeaan työhön harjoittelemaan. Toimistoille lähettäisin terveisiä, että pitää antaa mahdollisuus 9-luokkalaisille, joilla on tutustumisharjoittelua työelämään sekä mahdollistaa tilaisuuksia esim. Ammattikorkeakoulun opiskelijoille päästä tutustumaan toimistoihin.

Arkkitehdin työ on todella mielenkiintoista. En vaihtaisi sitä pois, vaikka on välillä stressiäkin. Se on luovaa ja sosiaalista ongelmanratkaisua sekä pienessä että suuressa mittakaavassa – skaala on laaja. On olemassa ongelma ja siihen keksitään paras ratkaisu. On myös kiva nähdä kaupungilla kohteita, joissa on ollut itse mukana!

 

Teksti: Tiltu Nurminen, Paikallisasiamies, Turku-SAFA, Kuvat: Tiltu Nurminen ja Pia Sabelström

Jari Antila – pitkän linjan ammattilainen – sielultaan taiteilija

Pirkanmaalta syntyisin oleva mutkaton ja tyylikkäällä tavalla vaatimaton Jari on ystävällisesti ottanut hoitaakseen Turku-SAFAn talousvastaavan toimen tälle vuodelle. Varsinaisessa työssään hän toimii Turun Optiplanin konttorissa johtaen tällä hetkellä Helsingissä sijaitsevien isojen asuinkorttelihankkeiden suunnittelua.

Pitkä ura arkkitehtisuunnittelun parissa on nyt huipussaan – tehtävät ovat vaativia ja kokemusta on varmasti kertynyt vuosikymmenten varrella kiitettävästi ja monipuolisesti. Mutta nyt suunnitelmissa siintää jo eläkkeelle jääminen ja toisen, nuoruuden ajan ”toiveammatin” konkretisoituminen. Moni arkkitehti pohtii varmaankin myös taiteilijan uraa, mutta yleensä ei voi panostaa kahteen ammattiin yhtä aikaa.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1a894

Ihan uusi juttu Jarille se ei ole, sillä hän on työn ohessa käynyt vuosien ajan piirustuskursseilla, joissa on tullut piirrettyä sekä kaupunkinäkymiä että alastonmalleja. Hieno tekniikka ja herkkä taiteellinen ilmaisu ei ole jäänyt huomaamatta kollegojen silmissä – ainakin taiteilijakyvyistä on liikkunut vahvoja huhuja, jotka ovat osoittautuneet tosiksi. Ensi vuonna hänet on kutsuttu mukaan pitämään taidenäyttelyä Brysseliin, joten valmistautuminen siihen lienee jo käynnissä. Eräs hänen esikuvistaan on Kuutti Lavonen, jonka vaikutusta onkin havaittavissa Jarin töissä.

Toimistotyössään hän pohdiskelee mihin on hävinnyt se taiteilija-arkkitehdin rooli, joka aiemmin tuntui tutulta. Nykyinen pääsuunnittelijan työkenttä on varsin tekninen. Työssä hienoin osa-alue on luonnosteluvaihe ja keskustelut tilaajan kanssa, kun asiakas pohdiskelee millaisen rakennuksen hän tarvitsee.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1a893

Miten arkkitehdin tehtäväkenttä on muuttunut sinun työurasi aikana?

– Ensimmäiset työpaikkani Turussa 80-luvulla, Pitkänen ja LPR, olivat toimistoja, joissa tehtiin enimmäkseen julkisia rakennuksia, kirkkoja, siunauskappeleita sekä julkisen hallinnon rakennuksia. Tuohon aikaan opin kantapään kautta rakentamisen tekniikkaa, detaljiikkaa sekä myös tilan, muodon ja julkisivujen lainalaisuuksia.

– Vuonna 1991 iski lama ja työt vähenivät. Silloin menin töihin Optiplanille lehti-ilmoituksen johdosta. Vain pari kuukautta sen jälkeen jaettiin lomautuslaput kaikille. 35 työntekijästä suurin osa jäi yhtäkkiä ilman töitä, vain yhdeksän jäi jäljelle toimistoon. Lama kesti lähes koko 90-luvun ajan ja arkkitehtien työttömyys oli valtava ongelma alalla. Koko 90-luvun alkupuoliskon ajan työnantajallani ei ollut yhtään työmaata. Teimme vain monia luonnoksia tyhjille tonteille, mukavaa sinänsä.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1a899

– Vuonna 1995 alkoivat pikku hiljaa taas asuinprojektit edetä toteutusvaiheeseen asti. Esimerkiksi Lahteen suunniteltiin kokonaisia asuinkerrostalokortteleita. Vuosituhannen vaihteessa alkoi elpyä myös liikerakentaminen. Silloin suunniteltiin business park -kokonaisuuksia pääkaupunkiseudulle. Se oli ajan trendi. Vuosituhannen alkupuolella määriteltiin myös pääsuunnittelijatehtävät ja niihin liittyvät lait ja määräykset. Se muutti työnkuvaa paljonkin. Projektipäällikkönä ei ehdi enää olla samalla tavalla suunnittelussa mukana, pitää valvoa myös muita suunnittelualoja ja osallistua tiiviimmin rakennuttajan ja viranomaisten edellyttämiin toimiin.

– Suunnittelijoiden yhteistyö rakennuttajien ja urakoitsijoiden kanssa on minusta parantunut verrattuna vuosituhannen vaihteen aikoihin. Silloin monissa projekteissa urakoitsijat esim. keskittyivät etsimään suunnitelmista puutteita ja virheitä. Urakoita tarjottiin liian halvalla ja haettiin lisätöiden kautta varsinaista katetta. Nyt 2010-luvulla sellaista ilmiötä ei ole enää näkynyt vaan asioita tehdään enemmän yhteistyön hengessä.

001 SRV Airut-kortteli 8-2018

– 2010-luvulla olen ollut pääsuunnittelijana muutamassa asuinkorttelissa eri puolilla pääkaupunkiseutua. Ehkä mielenkiintoisin, mutta myös raskain, on ollut SRV:n projekti, jossa rakennetaan kuuden kerrostalon korttelia Helsingin Jätkäsaareen. Suunnittelua johtaa v. 2009 kansainvälisen suunnittelukilpailun kautta työn saanut berliiniläinen Sauerbruch Hutton arkkitehtitoimisto. Monoliittiset rakennusmassat tuovat mieleen hiekkakivikallion, johon on kaiverrettu muotoja. Projektin alkaessa v. 2013 lähtökohdat olivat muuttuneet paljon kilpailuvaiheesta, varsinkin asuntojen suunnittelu suomalaisen asuntomarkkinan tarpeisiin oli varsin erilaista verrattuna keskieurooppalaisiin asumistottumuksiin.

– Samaan aikaan on ollut meneillään Vantaalle Leinelän keskuskorttelin suunnittelu, neljä asuinkerrostaloa ja liikerakennus alueen keskustorin ympärille. Kortteli piti rakentaa Europan 9-kilpailun voittaneen ehdotuksen mukaan, mutta liiketilojen huonon kysynnän vuoksi asuinkerrosalan osuutta kasvatettiin kaavamuutoksella. Leinelän alueen ohjeistuksessa taide on suuressa roolissa ja yhteistyö taiteilijoiden kanssa teosten sovittamisessa osaksi rakennusten ja torin kokonaisilmettä on ollut mielenkiintoista.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1a92f

Millainen on urasuunnitelmasi tästä eteenpäin?

– Vaikka projektit ovat kiinnostavia ja haasteellisia, niin oma aika on tällä hetkellä kuitenkin tärkeämpää kuin raha. Kun lapset olivat pieniä, he leikkivät kerrossängyssä arkkitehtitoimistoa ja lainasivat viivottimia ja muita piirustustarvikkeita. Samalla he näkivät kuinka siihen aikaan oli tapana tehdä paljon ylitöitä ja heidän isänsä oli varsin kiireinen. Kenties siksi heistä kaikista tuli opettajia…

Vuonna 1974, kun aloitin arkkitehtiopinnot, haaveilin samaan aikaan Ateneumiin pyrkimisestä. Olen piirtänyt ja tehnyt taidetta harrastuksena, lähinnä työn ohessa työväenopiston kursseilla. Eläkkeellä on mahdollisuus miettiä enemmän sitä, mihin suuntaan haluan kehittyä piirtämisen tai muiden tekniikoiden parissa.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1a897

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää kollegoillesi, ja varsinkin nuorille opiskelijoille?

– Nuorille kollegoille toivotan tsemppiä tässä teknistyvässä maailmassa ja arkkitehdin toimenkuvan muutoksessa. Tehtävänkuva on laajentunut paljonkin, suuri osa siitä on muuta kuin luonnostelua, suunnittelua tai ideointia.

Toisaalta on kyseessä myös valtavan mielenkiintoinen työ. Varsinaisen suunnittelutyön ohella vaihtelua tuovat erityyppiset kohteet, erilaiset rakennuspaikat ja eri kaupungit. Kenttätyön kautta pääsee näkemään paljon muutakin kuin oman toimiston. Kuin myös se vaihteleva sosiaalisten kontaktien kenttä jokaisen projektin yhteydessä.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1a891

– Yleisesti lähetän kollegoille pohdittavaksi ajatuksen, että Suomessa pitäisi tehdä enemmänkin kokonaisympäristöjä eikä yksittäisiä rakennuksia – harmonisia, jännitteisiä ja kauniita katutiloja, puistoja ja kortteleita ja kaupunginosia. Ruotsissa ja Tanskassa tunnutaan osaavan tämä asia paremmin. Mistä se sitten johtuukaan – mikä suunnitteluprosessissa tehdään eri tavalla? Siinä olisi vaikka väitöskirjan aihe jollekin jatko-opiskelijalle! No, toisaalta arkkitehti ei välttämättä pääse päättämään siitä miten elinympäristöämme kehitetään.

Teksti ja henkilökuvat: Tiltu Nurminen, Paikallisasiamies Turku-SAFA. Piirustukset: Jari Antila

Jouni Lehtonen – hyvän ja laadukkaan suunnittelun puolestapuhuja

Syntyjään turkulainen arkkitehti asuu nyt perheineen Naantalissa. Jouni tuli mukaan Turku-SAFAn hallitukseen tämän vuoden alussa. Hän on aktiivinen jäsen tiimissä, joka järjestää arkkitehtien ja avecien sekä yhteistyökumppaneiden juhlagaalaa ensi syksyksi.

Viime syksyn gaalasta saatiin niin paljon hyvää palautetta, että samanlainen ellei parempikin juhla halutaan järjestää uudestaan. Tällä kertaa se tullaan järjestämään Sibelius-museon tiloissa.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_19b62

Jouni aloitti rakennusalan opiskelut ensin rakennustekniikan parissa Tampereen Teknillisessä Korkeakoulussa. Myöhemmin hän vaihtoi opiskelemaan Rakennus- ja ympäristötekniikan osastolle Otaniemeen pääaineenaan rakentamistalous ja sivuaineena korjausrakentaminen. Sieltä hän siirtyi lopulta takaisin Tampereen Teknilliseen Yliopistoon ja arkkitehtiopintoihin Tampereelle, josta valmistui vuonna 2010.

Hänellä on hyvin monipuolinen pohja suunnittelijan työlleen. Ennen opiskelua hän oli töissä rakennusmiehenä työmailla ja opiskeluaikana rakennusmestariharjoittelijana. Myös toimistotyö tuli tutuksi rakennusyhtiöissä.

Opiskelun ohessa hän oli mm. Casagrande & Co –arkkitehtitoimiston palveluksessa Turussa. Valmistumisen aikoina hän siirtyi Schaumannin arkkitehtitoimistoon töihin. Siellä mies viihtyikin lähes vuosikymmenen verran. Tehtävät olivat monipuoliset.

 

Menestystä Hyvän rakentamisen -kilpailussa

Talo_Halonen-12
Hyvän rakentamisen -kilpailuun osallistunut työ.

Nyt Jouni on ollut jo pari vuotta Sigge Arkkitehdeillä suunnittelijana ja iltaisin hän suunnittelee mm. omakotitaloja omalla toiminimellään. Yksi toteutuneista töistä oli arkkitehti Joonas Kanervan kanssa yhdessä suunniteltu pientalo, joka osallistui Turun Sanomien ja Turku-SAFAn yhteiseen Hyvän rakentamisen -kilpailuun viime syksynä.

”Hyvään suunnitteluun tarvitaan riittävästi aikaa”, tuumaa Jouni. ”Liian moni arkkitehti tekee työtä turhankin nopealla aikataululla. Kun tekee työnsä hyvin ja laadukkaasti, asiakaskin alkaa luottaa suunnittelijaan. ”

”Tuntuu, että arkkitehdin arvostus on nyt taas nousussa. Kun tehdään töitä kiireellä, se verottaa luovuutta. Kun taas työt tehdään järkevällä aikataululla, suunnitelmatkin paranevat.”

 

Nykyinen työ Naantalin keskustan uudistamisen parissa

Naantalin_keskusta

Sigge Arkkitehdeilla on noin viitisenkymmentä työntekijää. Jouni on tyytyväinen siihen, että työpaikalla on panostettu koulutustoimintaan: ”Esimerkiksi suunnitteluohjelmien tietoutta jaetaan kaikille. Siten vältetään turhia virheitä ja autetaan toisiamme eteenpäin. Pitkällä tähtäimellä koulutus ja kehittäminen on hyvin tärkeä asia.”

Tällä hetkellä hän tekee töitä Naantalin keskustakorttelin parissa. ”Keskusta mullistuu seuraavan 10 vuoden aikana paljon. Linja-autoasema siirtyy toiseen paikkaan ja sen tilalle tulee neljän asuinkerrostalonkortteli. Keskustaan tulee noin 10-15 uutta kerrostaloa. Kaava näille muutoksille on tehty jo paljon aiemmin.”

Naantalin_keskusta2

”Naantalin ytimeen, merkittävälle paikalle on kiinnostavaa suunnitella uudisrakennuksia. Samalla tulee ottaa huomioon vanha kaupunki ja satama. Kaupungin historia näkyy selvästi keskustan alueella. Avoin tila muuttuu nyt korttelirakenteeksi, jonka katujulkisivussa on liiketiloja. Tulossa on laadukkaita asuntoja ihan kaupunkikeskustaan – koteja, joissa on oma yhteisöllinenpiha-alue ja lämminautohalli. Kaavassa oli hyviä ideoita. ”

 

Itse suunniteltu koti Naantalissa

Omatalo

Vapaa-ajallaan Jouni harrastaa leijasurffausta sekä kesällä että talvella. Naantali on hyvä paikka siihen. ”Olen aina tykännyt liikkumisesta ja ulkoilusta!”

Hän on myös rakentanut puurakenteisen omakotitalon Naantaliin merenrannalle. Julkisivut ovat lehtikuusta. ”Itse tehtiin suunnittelutyö ja rakentamisessa apuna oli rakennesuunnittelijaisä sekä appiukko. Perustukset tehtiin itse noin viisi vuotta sitten. Vasta runkovaiheessa tulivat työmiehet rakennustöihin.”

”Schauman Arkkitehdeilla suunnittelin puurakentamista mm. Turun Linnanfjälttiin. Työn ohessa opiskelin puurakentamista”, hän kertoo.

”Täysin metsäiseltä tontilta sahattiin ensin parisataa puuta. Niistä saatiin mm. talon runko. Alun perin ajatuksena oli ikään kuin yhdistää mökki ja asuintalo. Tuntuu mukavalta, että on vain 20 minuutin työmatka keskustaan ja silti pystyy asumaan luonnon keskellä.”

omatalo2

”Ajattelin, että rakennan sellaisen talon, jossa voi asua elämänsä loppuun asti. Suunnitelma muuttui aika erilaiseksi kuin mitä oli alun perin ajatellut. Siinä mentiin tontin ehdoilla. Aamuaurinko herättää nyt makuuhuoneessa ja ilta-auringossa voi saunoa.

Olen päässyt suunnittelemaan sen jälkeen myös monia muita mielenkiintoisia pientaloja. Tuntuu kuin tekisi itselleen taloa – luottamus luodaan heti alussa.”

Jouni lähettää terveisiä Turku-SAFA:n jäsenille: ”Olisi hienoa nähdä lisää nuoria arkkitehteja mukana Turku-SAFA:n toiminnassa!”

 

teksti: Tiltu Nurminen, kuvat: Tiltu Nurminen, Jouni Lehtonen ja Sigge Arkkitehdit