EKOPÄIVÄN JATKO-OSA

Yleisölle avoin Turku-SAFAn energiailta:
VANHAN TALON LÄMPÖ- JA ENERGIATALOUS
Luento Turun pääkirjaston Studiossa 30.11.2015, klo 16.00 – 17.00
Puhujana rakennuskonservaattori FM Kati Lahtinen**
Energiatehokkuus on entistä keskeisemmässä roolissa tämän päivän
asumisessa. Miten vanha rakennus on mahdollista sopeuttaa näihin
vaatimuksiin? Onko lisäeristäminen aina järkevää ja mitä sanoo
lainsäädäntö? Entä mikä on energiatehokkuuden ja ekotehokkuuden ero?
Luennolla käydään läpi erilaisia tapoja hillitä energiankulutusta
huomioiden vanhan talon rakennushistoriallinen arvo sekä
rakennustekninen toimivuus. Konkreettisia vinkkejä annetaan esimerkiksi
lähes unohdetun materiaalin, saven, hyödyntämisestä. Luento keskittyy
rintamamiestaloihin ja sitä vanhempiin rakennuksiin.
**
Rakennuskonservaattori, FM Kati Lahtinen on rakennusperinteen parissa
yli kymmenen vuotta toiminut yrittäjä, joka kunnioittaa työssään
vanhojen  rakennusten ekologisuutta, historiaa, estetiikkaa ja
rakennusteknistä toimivuutta. Hän on kirjoittanut myös kirjan Viri ja
valkee – vanhan rakennuksen lämpö- ja energiatalous (Lunette rpp 2014).
Mainokset

Pilar Meseguer – Välimeren rannoilta Itämeren ääreen

Espanjalaissyntyinen Pilar on kiinnostava hahmo. Koska hänen suomenkielensä on hyvää, mutta ei ihan täydellistä, saattaa erehtyä luulemaan, että hänen ammattitaitonsakaan ei olisi ihan täysin soveltuvaa suomalaiseen arkkitehtitoimistoon tai yhteiskuntaan.

Myönnän – oma tietämättömyyteni espanjalaisesta arkkitehtuurikoulutuksesta johti minut ajattelemaan, että opetus Espanjassa olisi jotenkin vähemmän vaativaa kuin suomalaisessa yliopistossa. Tai että etelä-eurooppalainen työmentaliteetti olisi huomattavasti leppoisampaa kuin täällä. Kuunneltuani Pilarin kertomusta, yllätyin päinvastoin – positiivisesti!

Tottakai turkulaiset arkkitehdit tunnistavat jo iloisen ja seurallisen Pilarin organisointikyvyt ja tehokkuuden. Nämä asiat tulivat selviksi viimeistään tämän syksyn Madridin opintomatkan yhteydessä, jolloin lentoliikenteen lakkouhkista huolimatta hän johdatti meidät unelmien excursiolle hyvin laaditun ohjelman ja järjestelyjen avulla. Hän on toiminut Turku-SAFAn hallituksessa muutenkin aktiivisesti.

41-vuotias Pilar opiskeli arkkitehdiksi Valencian teknisessä yliopistossa, josta valmistui vuonna 2000.  Siellä hän toimi myös IAESTE-vaihto-opiskelijoiden paikallisena yhteyshenkilönä, joka opasti ulkomaisia opiskelijoita sopeutumaan espanjalaisen korkeakoulun systeemiin. Näin hän tapasi myös tulevan aviomiehensä, suomalaisen Tero Lehtosen.

Sitä ennen hänellä ei ollut mitään ajatusta lähteä Suomeen opiskelemaan itse, vaan kohdemaina Pilar mietti Ranskaa tai Italiaa, joiden kieltäkin hän oli jo opiskellut. Jostain syystä mieli kuitenkin muuttui… Tampereen ja Valencian välillä ei ollut olemassa valmista yhteistyötä, joten suhteet koulujen välille piti luoda itse.

 

Millainen kokemus oli opiskelu Tampereen teknisessä korkeakoulussa?

”Viihdyin hyvin Tampereella. Se oli tosi hyvä vuosi – sain paljon ystäviä. Olin osana ison kansainvälisen ryhmän toimintaa. Pidän vieläkin yhteyttä moniin heistä”, Pilar toteaa vuodesta 1998.

Pilar palasi seuraavana vuonna takaisin Valenciaan tekemään diplomityötään. Mutta jo vuonna 2000, Espanjassa vietettyjen häiden jälkeen, hän tuli takaisin Suomeen ja halusi opiskella lisää suomen kieltä. Hän osallistui mm. Tampereen yliopiston suomen kielen kurssille. Myöhemmin hän jatkoi suomen opiskelua Mainonnan ja markkinoinnin -verkkokurssin avulla sekä oli työharjoittelijana monissa tamperelaisissa toimistoissa.

 

Miten varsinainen työurasi alkoi valmistumisen jälkeen?

”Vuonna 2002 olin vielä ilman töitä. Meillä ei ollut vielä lapsiakaan silloin. Halusin takaisin Espanjaan. Heti samantien sieltä löytyi työpaikat molemmille.

Oma työni oli todella mielenkiintoinen – teimme elokuvastudiota Alicanteen. Kyseessä oli Euroopan suurin elokuvastudio ja siihen liittyvä ”elokuvakaupunki” kauppoineen, varastoineen, studioineen – eli sitä voisi sanoa myös kaupunkisuunnitteluprojektiksi.

Toimin hankkeen projektiarkkitehtina ja vastuullani oli noin 5 henkilön työryhmä Magin de Ruiz –arkkitehtitoimistossa Valenciassa. Yhteistyökumppaninamme toimi kalifornialainen elokuvastudioihin erikoistunut arkkitehtitoimisto Bastien Architects, joiden luonnosten pohjalta teimme työpiirustukset ja hoidin myös espanjan ja englannin kielen välisen tulkkauksen.

Toimistossa oli hyvin tavallista olla töissä 10 tuntia päivässä, 7 päivänä viikossa, sekä silloin tällöin kellon ympäri. Ensimmäisen kuukauden aikana pyysin vain yhden sunnuntain vapaaksi, että pääsin illastamaan sukuni kanssa. Useimmiten ruokakauppa meni kiinni, ennen kuin pääsin töistä.”

 

Sinulla on ollut monipuolinen työura – kerro siitä hieman!

”Kun ensimmäinen lapsemme syntyi, etsin työn, jota voisin tehdä pikkulapsen hoidon ohella. Äitiysloma on Espanjassa lyhyt, maksimissaan vain 12 viikkoa. Mutta olin freelancer ja en ehtinyt olla edes neljää viikkoa tyttäreni kanssa kotona.

Perustimme Espanjassa myös oman toimiston Teron kanssa. Olimme olleet kumpikin Santiago Calatravalla töissä vuonna 1998, ja olimme saaneet oppia hänen loistavan laatujärjestelmänsä, jota pystyimme soveltamaan myös omassa työssämme myöhemmin. Huomasimme, että sen avulla pystyimme kahdestaan hallitsemaan isojakin kokonaisuuksia.”

Tero ja minä saimme ensimmäisen oman toimeksiannon, omakotitalon, ja aloin tehdä kiinteistöjen hinta-arvioita kuten kiinteistönvälittäjät Suomessa. Espanjassa siihen lain mukaan vaaditaan arkkitehdin tai rakennusarkkitehdin tutkinto, jos kiinteistön hinta-arvio on tarkoitettu pankille lainanantoa varten.

Vuonna 2004 ryhtyin rakennuttajaksi, kun enoni halusi rakentaa kerrostalon. Silloin sain toimia yhtä aikaa pääsuunnittelijana ja rakennuttajana, ja vuonna 2007 myös pääurakoitsijana, kun rakentajamme meni konkurssiin. Tässä vaiheessa meillä oli jo kolme kerrostaloprojektia työn alla. Espanjalaiseen tapaan teimme kaiken kahdestaan: arkkitehtisuunnittelu, rakennesuunnittelu ja lujuuslaskenta, LVI-suunnitelmat, työmaan johtaminen jne.

Samaan aikaan olin töissä toisessa toimistossa, joka oli erikoistunut maankäytön PAI-projekteihin (”Programa de Actuación Integrada”). Näissä oli yhdistetty silloin kaavoitus, infrasuunnittelu, rakennuttaminen, viranomaisyhteistyö ja rakennusaikainen valvonta. Tällainen systeemi alkoi Valenciassa vuonna 1994. Se nopeutti tonttituotantoa huomattavasti ja kopioitiin myöhemmin kaikkialle Espanjaan. Nykyään tätä järjestelmää pidetään eräänä suurimmista syistä Espanjan valtaisaan kiinteistökuplaan.

 

Mikä osa-alue arkkitehtuurissa kiinnostaa sinua eniten?

”Alun perin olin valmistunut rakennussuunnittelun puolelta, mutta minua on aina kiinnostanut enemmän yhdyskuntasuunnittelu. Siksi opiskelinkin sitä lisää vielä Valencianssa vuonna 2005-2006.

Vähän sen jälkeen tulikin lama. Mietin mitä tehdä. Olin ollut töissä niin paljon, että ei haitannut vaikka hetkeen ei ollutkaan töitä. Minulla oli ollut jopa kolme työpaikkaa yhtä aikaa: oma toimisto, rakennuttajatehtävät kerrostaloprojekteissa ja kaupunkisuunnittelutyö.

Halusin Suomeen siinä vaiheessa. Päätimme, että Tero tulee ensin ja etsii itselleen työn vuonna 2009. Toinen lapsi syntyi Espanjassa ja sen jälkeen kesällä 2010 muutimme koko perhe Suomeen. Siihen asti hoidin loppuun niitä projekteja, jotka olivat kesken.”

 

Millaista työtä haluaisit tehdä nyt Suomessa?

”Espanjassa arkkitehti on aina ollut pääsuunnittelija ja huolehdin siitä, että kaikki työt tulivat valmiiksi. En kuitenkaan tiennyt mitä voisin tehdä Suomessa. Yritin hakea töitä myös rakennesuunnittelijana, koska minulla oli koulutusta siihenkin. Kokemustani ei kuitenkaan otettu tosissaan, vaikka olen ollut kaikkien omien projektieni rakennesuunnittelija.

Koska en saanut töitä, opiskelin avoimessa yliopistossa parantaakseni kielitaitoani. Suoritin kursseja kuten Kuvaileva tilastotiede, Projektin johtaminen, Markkinoinnin perusteet, Business Marketing ja Psykologia.

Unelmatyötäni on jotain, joka liittyisi yhdyskuntasuunnitteluun. Sen takia olen hyvin onnellinen nyt kun näyttää, että pääsen Naantalin kaupungille kaavoitusharjoittelijaksi.”

teksti: Tiltu Nurminen, kuvat: Tiltu Nurminen ja Tero Lehtonen