Oliver Thill: Mikä on kestävää rakentamista?

Oliver Thill oli viime keväänä luennoimassa Arkkitehtipäivillä Jyväskylässä Kempe & Thill toimiston puolesta. Toimiston töitä on toteutettuna tai rakenteilla useissa Euroopan maissa kuten Saksassa, Belgiassa, Islannissa, Sveitsissä ja Itävallassa, samoin kuin Euroopan ulkopuolella kuten Egyptissä ja Marokossa. Useissa projekteissa hyvin vähilläkin taloudellisilla resursseilla on saatu aikaan vaikuttavaa arkkitehtuuria.

Thilliä haastateltiin arkkitehtiuutisiin (au 5/2015). Mielenkiintoinen keskustelu Thillin kanssa ei mahtunut kokonaisuudessaan tuohon artikkeliin ja sen loppuosa on julkaistu nyt tässä blogikirjoituksessa.

 

Mitkä mielestäsi ovat kestävään kehitykseen liittyviä ongelmallisia kysymyksiä?

Tiedämme, että siinäkin aiheessa on omat ristiriitansa. Ratkaisu on mielestäni kestävä silloin kun tehdään pitkäikäisiä rakennuksia. Esimerkiksi kaikki tietävät, että passiivitalot eivät ole terveellisiä. Niitä haluaa rakennettavaksi lähinnä rakennusteollisuus.

Jos haluaa arkkitehtina edistää kestävää kehitystä, täytyy toimia kuten roomalaiset aikoinaan. Pitää suunnitella kestäviä rakennuksia ja joustavia tiloja – rakennuksia, jotka kestävät aikaa ja sopeutuvat uusiin käyttötarkoituksiin sekä ovat helposti huollettavia.

Nykyään keskustelu on hyvin paljon keskittynyt vain ja ainoastaan energiankäyttöön. Tällä hetkellä tehdään rakennuksia, joihin pitää tehdä mittavia remontteja 20 vuoden välein ja se maksaa paljon rahaa. Edullisinta olisi korjata vanhoja rakennuksia, koska uusien rakennusmateriaaline tarve niissä on vähäistä verrattuna uuteen rakennukseen.

Ei ole niinkään selvää, mikä on ekologista rakentamista.

 

Mikä on loppujen lopuksi ekologista arkkitehtuuria?

Rakennuksen huoltokysymykset saattavat jäädä vaille huomiota. Myös rakennusmateriaalien kierrätyksellä on iso merkitys. Ei ole selkeää, mikä on lopulta ekologista.

Minua henkilökohtaisesti epäilyttävät esimerkiksi passiivitalot, joita rakennetaan siksi, että rakennusmääräykset ohjaavat sen tyyppiseen rakentamiseen. Onko tosiaan ratkaistu rakenteet siten, ettei tehdä sairaita rakenteita.

Aiemmin on ollut paljon keskustelua toimistorakennusten homeongelmista ja nyt teemme samoja virheitä asuntorakentamisen parissa. Esimerkiksi pelkät syntymäpäiväjuhlat passiivitalossa tuottavat liikaa lämpöä, jonka tasaantumiseen menee viikkoja. Sehän on aivan järjetöntä!

 

Kuka päättää rakentamisen säännöistä?

Tämän tyyppisiä systeemejä edistävät lobbausorganisaatiot, jotka määrittelevät rakentamisen säännöt ja määräykset. Arkkitehdeillä ei oikeastaan ole mahdollisuutta vaikuttaa näihin lakimääräyksiin.

Energiapihit talot vaativat myös paljon kallista teknologiaa, joka voi olla vaikeasti sovellettavissa. Sitä voi olla lähes mahdotonta käyttää oikein asukkaiden hyväksi. Asukkaat eivät myöskään välttämättä osaa käyttää sitä.

Low-tech on usein älykkäämpää kuin high-tech. No, tietysti high tech -brändi myy enemmän.

Resurssien tuhlaus on myös nykymaailman ongelma. Kun teimme projektia Egyptiin, oivalsin, että ei voi kuvitellakaan, että länsimaista teknologiaa vietäisiin egyptiläiseen kaupunkiin. Se olisi täysin naiivi tavoite, koska se merkitsisi sitä, että paikallinen systeemi romahtaisi samantien. Se vaatisi tilaa, energiaa ja resursseja.

Kyseessä on myös sensitiivinen ongelma, jossa puututaan vapauteen. Enää ei ole villin lännen cowboyn vapautta, kaikki on niin säänneltyä. Ja on myös vaikea ymmärtää, mitä se tarkoitta meidän ammatillemme.

 

Mitä resurssien säästö tarkoittaa mielestäsi arkkitehdeille?

Nykyään materiaaleja tuodaan kaukaa kuten Kiinasta Eurooppaan ja käytetään samalla paljon resursseja, kun sen sijaan pitäisi käyttää paikallisia materiaaleja. Olisi hyvä käyttää olemassa olevia rakennuksia.

Rakennuksille voidaan ohjelmoida myös tupla tai triplakäyttöä, eli päällekkäisiä toimintoja älykkäillä tavoilla.

Tällä hetkellä huomaa, että lama vaikuttaa ihmisten asumiseen kaupungeissa – ihmisillä ei ole enää varaa kaikkeen, joten aletaan taas jakaa autoja, pesukoneita, ylimääräistä asuintilaa.

Tällaista jakamista voisi myös tukea teknologian avulla. Kun talous ei kasva, koko ajan täytyy keksiä uusia fiksuja tapoja säästää resursseja. Tämän tyyppisille uusille käytännöille on olemassa paljon tarvetta.

 

Miten ekologinen rakentaminen liittyy aluepolitiikkaan?

Euroopassa asuntojen hintakehitys riippuu alueesta. Sanotaan että hinnat nousevat, mutta se pitää paikkansa vain suurissa kaupungeissa, 7-8 % vuosittain, mutta muualla ne laskevat tai hintojen nousu on maltillisempaa kuten noin 2% vuodessa.

Keskustat kasvavat jatkuvasti ja maaseudun alueet jäävät vähemmän houkutteleviksi. Maaseudulla ei ole ehkä enää töitä tai lapsille kouluja. Tarvitaan auto. On siis helpompaa asua kaupungissa lähempänä koulutuspaikkoja.

Aiemmin harjoitettiin politiikkaa, jossa jaettiin rahaa alueellisesti. Nyt mennään enemmän talouden ehdoilla, ja vähemmän valtion ohjauksessa, mikä sinänsä tuottaa lisää työtä kaupunkialueille, mutta vastaavasti ongelmia maaseudulle. Kyseessä on aika kova muutos ja sosiaalinen ongelma mm. vanhemmille ihmisille.

 

Onko suhtautumisella suunnitteluun eroa kun teet projektia maaseudulle tai kaupunkiin?

Yksikin iso rakennusprojekti voi tuoda huomattavaa aktiviteettia maaseudulle ja ihmiset ovat innostuneita ja ylpeitä siitä.

Myös isojen kaupungin asuntokysymys on muuttunut vuosien mittaan. ihmiset eivät halua enää perinteistä kerrostaloasuntoa vaan joustavuutta ja ulkotilaa.

Tarvitaan uusia asuntotyyppejä erityisesti seniori-ikäisille. Suunnittelemassamme talossa on esimerkiksi asuntotyyppi, jossa sisätilaa on 120 m2 ja ulkotilaa 60 m2. Tuodaan ikään kuin maaseutumainen puutarha kaupunkiin.

 

Millainen näkemys sinulla on pohjoismaisesta rakentamisesta?

Skandinavia kiinnostaa minua siksi, että ihmiset katsovat asioita eri tavalla kuin keskieurooppalaiset. Heillä on kiinteä suhde luontoon ja he asuvat luonnollisesssa ympäristössä. Keski-Euroopassa asutaan täysin keinotekoisessa ympäristössä, eikä ehkä ole mahdollisuutta luontoyhteyteen.

Olen hämmästynyt myös skandinaavisten suunnittelijoiden hyvästä ymmärryksestä materiaalien ja detaljien suhteen.

 

Miten rakentamisessa hyödynnetään lähimateriaaleja ja paikallista osaamista?

Internet on täynnä kuvia rakennuksista, mutta usein on unohdettu, että arkkitehtuuri on jotain, joka pitää kokea paikan päällä. Fyysinen lähestymistapa on tärkein, päivittäinen käyttö ja materiaalien tuntu ja tunnelma.

Esimerkiksi kaikki tietävät, että puu on yksi parhaista materiaaleista, joka tuntuu hyvältä ihmiselle.

Kun käy vaikka Itävallassa lomalla 2000 metrin korkeudessa, on mahtavaa asua 200 vuotta vanhoissa puisissa mökeissä, jotka ovat kestäneet tähän päivään asti.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että puun käyttö rakentamisessa on huonoissa kantimissa. Vain Itävallasta tuntuu löytyvän linkki designin ja koko tuotantolinjan läpi. Muun muassa tuo osaaminen on menetetty Pohjoismaissa ajan myötä. Esimerkiksi norjalaisen kohteemme puurakenteet tuodaan Itävallasta.

Pääkysymys on kuinka löydetään tuotantoprosessi, joka linkitetään paikalliseen talouteen ja paikalliseen tietoon ja osaamiseen.

 

Onko puunkäyttö Suomessa unohdettu resurssi, kun puu menee sellutehtaisiin eikä sitä jalosteta riittävästi?

Puurakentaminen Suomessa olisi erityisen kestävä tapa rakentaa. Se on täällä paikallinen materiaali, sen kierrätysmahdollisuudet ovat hyvät, rakenteet  yksinkertaisia ja helppoja rakentaa ja se kestää pitkään sekä vanhenee kauniisti.

Puurakennuskulttuuri kehittyy, kunhan ihmiset saadaan siitä tietoiseksi. Jos tiedotuksessa on kyse vain imagosta, peli on menetetty. Estetiikka löytyy materiaalin käytöstä – siitä kuinka rakenteet tehdään ja kootaan yhteen.

 

Mikä on kestävän kehityksen ydinkysymys rakentamisessa?

Kestävän kehityksen ja arkkitehtuurin ongelmallisin kysymys on: Mikä on kestävää – mikä on pitkän tähtäimen etu? Lyhyen tähtäimen voitoistakin joku maksaa aina laskun.

 

Teksti ja kuva: Tiltu Nurminen

 

Mainokset

Kati Lahtinen: Vanhan talon lämpö- ja energiatalous

Turku-SAFA kutsui rakennuskonservaattori, FM Kati Lahtisen pitämään yleisöluentoa Turun pääkirjaston luentotilaan viime vuoden lopulla. Hänen esityksessään tuli esille kiinnostavia argumentteja perinteisten rakenteiden puolesta.

Yli satavuotiaita taloja on Suomessa vain 2 % rakennuskannasta. 80 prosenttia rakennetusta alasta on rakennettu 60-luvulla tai sen jälkeen.

Nykymääräysten mukaiset energiaremontit uhkaavat vanhojen talojen rakennushistoriallista arvoa. Näissä rakennuksissa on monta muutakin arvoa, jotka tulisi ottaa huomioon, kuten arkkitehtoninen harmonia ja estetiikka, taloudellinen arvo, tekninen toimivuus ja asumisterveellisyys.

Energiatehokkuus vai ekotehokkuus?

Ympäristöministeriön väitteen mukaan rakennusten osuus Suomen kokonaisenergiankulutuksesta on noin 40 %, johon kuuluu kylläkin asumisen lisäksi myös kaikki muu yhteiskuntarakentaminen kuten teiden ja siltojen rakentaminen. Talojen lämmityksen osuus energiankulutuksesta on 24 %. Vanhojen talojen osuus tästä on siis äärimmäisen pieni ja säästöpotentiaali niiden kohdalla on vain noin 0,1-0,3 %.

Onko vanhojen talojen lisäerityksellä siis kuitenkaan ollennaista merkitystä kokonaisenergiansäästössä, kun samalla voidaan vahingossa pilata talon muita ekologisia ominaisuuksia.

Energiatehokkuus on vain yksi osa isompaa kokonaisuutta eli ekotehokkuutta. Muita yhtä tärkeitä osa-alueita ovat huollettavuus, materiaalien säästö, jätetuotanto ja päästöt sekä pitkäikäisyys.

Mihin tuo lämmitysenergia sitten kuluu? 20-35 % siitä kuluu sisäilman lämmitykseen, joka häviää ilmanvaihdon myötä ja noin 15-20 % lämpimän veden tuottamiseen. Näihin asioihin voi tehdä parannuksia ilman remontteja, muuttamalla käyttötottumuksia.

Onko ikkunoiden vaihdolla olennaista merkitystä energiankulutukselle?

Paljonko ikkunoiden uusimisella voi säästää? Esimerkkilaskelmassa vanhan noin 180 m2 suuruisen omakotitalon säästö vuodessa olisi noin 200-400 €. Takaisinmaksuaika uusien ikkunoiden osalta olisi siis noin 25 vuotta. Kestävätkö nuo uudet ikkunat sitten 25 vuotta ilman huoltokuluja?

Usein uusia ikkunoita harkitaan myös melusuojauksen vuoksi. Lainsäätäjä ei kuitenkaan vaadi desibeliarvojen parantamista eikä pakota vaihtamaan vanhoja ikkunoita uusiin. Mikä on sitten kustannusoptimaalinen taso – Pekka Saaksin väitöskirjan mukaan vanhat ikkunat ovat tästä näkökulmasta jopa parempia kuin uudet.

Sitä paitsi vanhan rakennuksen kuuluukin vähän antaa lämmön karata. Se on hinta siitä, että talo hengittää.

Mikä on hengittävä rakenne?

Hengittävyys tarkoittaa virheensietokykyä, sitä, että jos rakenteeseen pääsee kosteutta, rakenne ei silti petä vaan luovuttaa kosteuden pois aikanaan joko vuodenaikojen vaihtuessa tai sopivan tuuletuksen avulla.

Hengittävä rakenne ei tarkoita samaa kuin vetoisa, vaan se on aktiivinen, sisäilmaa tasapainottava, höyrynsuluton rakenne. Se on myös hygroskooppinen, eli tasapainottaa, varastoi ja luovuttaa vesihöyryä.

Samoin se mahdollistaa diffuusion, eli kaasun osapaine-erojen tasaantumisen rakenteen sisä- ja ulkopuolella. Myös muut kaasut kuin ilma, kuten hiilidioksidi pääsevät kulkeutumaan sisältä ulos. Hengittävä rakenne kaipaa kuitenkin lisäksi tuuletusta ja painovoimaista ilmanvaihtoa.

 

Miten talon eristäminen vaikuttaa sisäilmaan?

Moderni talo on koneellisen ilmanvaihdon myötä alipaineinen – vanha talo taas luonnollisella tavalla ylipaineinen. Alipaineisen talon ongelma on, että se tuo materiaalipäästöt rakenteista sisäilmaan. Näissä kahdessa rakennetyypeissä on ihan päinvastainen toimintaperiaate.

Eristämisessä olisi käytettävä hengittäviä materiaaleja, parhaimmassa tapauksessa luonnonmateriaaleja. Luonnonmateriaaleissa on ihan normaaleja bakteereja kuten luonnossa, metsässä tai pellolla.

Jos vanhaa taloa lisäeristetään sisäpuolelta, kokonaisrakenne jäähtyy ja kosteus kerääntyy helpommin rakenteisiin. Lisäeristäessä pitää huomioida sisätilan lämpötila ja kosteusrasitus. Lisälämmöneristeen osuus saisi olla hirsiseinässä enimmillään 30 mm.

Perinteinen hengittävä seinärakenne koostuu lautaverhouksesta, tervapaperista, hirrestä ja pinkopahvista.

 

Miten lämmöneristävyyttä voi parantaa?

Ilmatiiviyttä voi parantaa pinkopahvilla tai rakennuspaperilla. Yläpohjaa voi lisäeristää perinteisillä rakennusmateriaaleilla. Lisäeristystä kannattaa tehdä silloin, jos remontti on jo jostain muusta syystä käynnissä.

Vanhastaan hirsiseinien lämmönpitävyyttä on parannettu myös sisäpuolisilla savirappauksilla. Vanhan rakenteen päälle voi tehdä kerroksen saven, olkisilpun tai muun kuidun, lannan ja hiekan sekoituksesta.

Yläpohjan eristeet ovat usein turvetta ja sammalta, joiden seassa on vähän savea ja hiekkaa. Näitä ei kannata poistaa, sillä vanha eristekerros on hyvä massiivinen ääneneriste, parempi kuin uusi selluvilla.

Saven etuna on myös puuta suurempi hygroskooppisuus, eli se on myös turvallinen materiaali puuta vasten. Sisäseinässä savirappaus on varteenotettava vaihtoehto – ulkopuolella se täytyy suojata säärasitukselta.

 

Mistä rakennuksen energiankulutus koostuu?

Kulutukseen vaikuttavat mm. asumistaso, varustelutaso kodintekniikan ja talotekniikan osalta, asumistottumukset, rakennuksen käytön hallinta, lämmitystapa ja valitut energiamuodot. Asukkaalla pitää olla valinnanmahdollisuus siitä, miten hän haluaa säästää energiaa.

 

Teksti: Tiltu Nurminen, kuvat Kati Lahtisen esitelmästä

Lisää Kati Lahtisen tutkimuksia energiataloudesta voi lukea hänen kirjastaan Viri ja valkee – vanhan rakennuksen lämpö- ja energiatalous (Lunette rpp 2014). Ja luentoon liittyvää materiaalia voi tutkia tästä linkistä.