Kati Lahtinen: Vanhan talon lämpö- ja energiatalous

Turku-SAFA kutsui rakennuskonservaattori, FM Kati Lahtisen pitämään yleisöluentoa Turun pääkirjaston luentotilaan viime vuoden lopulla. Hänen esityksessään tuli esille kiinnostavia argumentteja perinteisten rakenteiden puolesta.

Yli satavuotiaita taloja on Suomessa vain 2 % rakennuskannasta. 80 prosenttia rakennetusta alasta on rakennettu 60-luvulla tai sen jälkeen.

Nykymääräysten mukaiset energiaremontit uhkaavat vanhojen talojen rakennushistoriallista arvoa. Näissä rakennuksissa on monta muutakin arvoa, jotka tulisi ottaa huomioon, kuten arkkitehtoninen harmonia ja estetiikka, taloudellinen arvo, tekninen toimivuus ja asumisterveellisyys.

Energiatehokkuus vai ekotehokkuus?

Ympäristöministeriön väitteen mukaan rakennusten osuus Suomen kokonaisenergiankulutuksesta on noin 40 %, johon kuuluu kylläkin asumisen lisäksi myös kaikki muu yhteiskuntarakentaminen kuten teiden ja siltojen rakentaminen. Talojen lämmityksen osuus energiankulutuksesta on 24 %. Vanhojen talojen osuus tästä on siis äärimmäisen pieni ja säästöpotentiaali niiden kohdalla on vain noin 0,1-0,3 %.

Onko vanhojen talojen lisäerityksellä siis kuitenkaan ollennaista merkitystä kokonaisenergiansäästössä, kun samalla voidaan vahingossa pilata talon muita ekologisia ominaisuuksia.

Energiatehokkuus on vain yksi osa isompaa kokonaisuutta eli ekotehokkuutta. Muita yhtä tärkeitä osa-alueita ovat huollettavuus, materiaalien säästö, jätetuotanto ja päästöt sekä pitkäikäisyys.

Mihin tuo lämmitysenergia sitten kuluu? 20-35 % siitä kuluu sisäilman lämmitykseen, joka häviää ilmanvaihdon myötä ja noin 15-20 % lämpimän veden tuottamiseen. Näihin asioihin voi tehdä parannuksia ilman remontteja, muuttamalla käyttötottumuksia.

Onko ikkunoiden vaihdolla olennaista merkitystä energiankulutukselle?

Paljonko ikkunoiden uusimisella voi säästää? Esimerkkilaskelmassa vanhan noin 180 m2 suuruisen omakotitalon säästö vuodessa olisi noin 200-400 €. Takaisinmaksuaika uusien ikkunoiden osalta olisi siis noin 25 vuotta. Kestävätkö nuo uudet ikkunat sitten 25 vuotta ilman huoltokuluja?

Usein uusia ikkunoita harkitaan myös melusuojauksen vuoksi. Lainsäätäjä ei kuitenkaan vaadi desibeliarvojen parantamista eikä pakota vaihtamaan vanhoja ikkunoita uusiin. Mikä on sitten kustannusoptimaalinen taso – Pekka Saaksin väitöskirjan mukaan vanhat ikkunat ovat tästä näkökulmasta jopa parempia kuin uudet.

Sitä paitsi vanhan rakennuksen kuuluukin vähän antaa lämmön karata. Se on hinta siitä, että talo hengittää.

Mikä on hengittävä rakenne?

Hengittävyys tarkoittaa virheensietokykyä, sitä, että jos rakenteeseen pääsee kosteutta, rakenne ei silti petä vaan luovuttaa kosteuden pois aikanaan joko vuodenaikojen vaihtuessa tai sopivan tuuletuksen avulla.

Hengittävä rakenne ei tarkoita samaa kuin vetoisa, vaan se on aktiivinen, sisäilmaa tasapainottava, höyrynsuluton rakenne. Se on myös hygroskooppinen, eli tasapainottaa, varastoi ja luovuttaa vesihöyryä.

Samoin se mahdollistaa diffuusion, eli kaasun osapaine-erojen tasaantumisen rakenteen sisä- ja ulkopuolella. Myös muut kaasut kuin ilma, kuten hiilidioksidi pääsevät kulkeutumaan sisältä ulos. Hengittävä rakenne kaipaa kuitenkin lisäksi tuuletusta ja painovoimaista ilmanvaihtoa.

 

Miten talon eristäminen vaikuttaa sisäilmaan?

Moderni talo on koneellisen ilmanvaihdon myötä alipaineinen – vanha talo taas luonnollisella tavalla ylipaineinen. Alipaineisen talon ongelma on, että se tuo materiaalipäästöt rakenteista sisäilmaan. Näissä kahdessa rakennetyypeissä on ihan päinvastainen toimintaperiaate.

Eristämisessä olisi käytettävä hengittäviä materiaaleja, parhaimmassa tapauksessa luonnonmateriaaleja. Luonnonmateriaaleissa on ihan normaaleja bakteereja kuten luonnossa, metsässä tai pellolla.

Jos vanhaa taloa lisäeristetään sisäpuolelta, kokonaisrakenne jäähtyy ja kosteus kerääntyy helpommin rakenteisiin. Lisäeristäessä pitää huomioida sisätilan lämpötila ja kosteusrasitus. Lisälämmöneristeen osuus saisi olla hirsiseinässä enimmillään 30 mm.

Perinteinen hengittävä seinärakenne koostuu lautaverhouksesta, tervapaperista, hirrestä ja pinkopahvista.

 

Miten lämmöneristävyyttä voi parantaa?

Ilmatiiviyttä voi parantaa pinkopahvilla tai rakennuspaperilla. Yläpohjaa voi lisäeristää perinteisillä rakennusmateriaaleilla. Lisäeristystä kannattaa tehdä silloin, jos remontti on jo jostain muusta syystä käynnissä.

Vanhastaan hirsiseinien lämmönpitävyyttä on parannettu myös sisäpuolisilla savirappauksilla. Vanhan rakenteen päälle voi tehdä kerroksen saven, olkisilpun tai muun kuidun, lannan ja hiekan sekoituksesta.

Yläpohjan eristeet ovat usein turvetta ja sammalta, joiden seassa on vähän savea ja hiekkaa. Näitä ei kannata poistaa, sillä vanha eristekerros on hyvä massiivinen ääneneriste, parempi kuin uusi selluvilla.

Saven etuna on myös puuta suurempi hygroskooppisuus, eli se on myös turvallinen materiaali puuta vasten. Sisäseinässä savirappaus on varteenotettava vaihtoehto – ulkopuolella se täytyy suojata säärasitukselta.

 

Mistä rakennuksen energiankulutus koostuu?

Kulutukseen vaikuttavat mm. asumistaso, varustelutaso kodintekniikan ja talotekniikan osalta, asumistottumukset, rakennuksen käytön hallinta, lämmitystapa ja valitut energiamuodot. Asukkaalla pitää olla valinnanmahdollisuus siitä, miten hän haluaa säästää energiaa.

 

Teksti: Tiltu Nurminen, kuvat Kati Lahtisen esitelmästä

Lisää Kati Lahtisen tutkimuksia energiataloudesta voi lukea hänen kirjastaan Viri ja valkee – vanhan rakennuksen lämpö- ja energiatalous (Lunette rpp 2014). Ja luentoon liittyvää materiaalia voi tutkia tästä linkistä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s