Nuori, juuri opinnoistaan valmistumassa oleva arkkitehti yllättää omaperäisillä ja innovatiivisilla ajatuksillaan. Leppoisa ja rauhallinen Raul tuo julki uuden sukupolven inhimillisyyttä ja ihmisläheisyyttä korostavia pohdintojaan. Hän kantaa vastuuta ihmisen eettisestä toiminnasta maapallolla.
”Minulla on ollut lapsesta lähtien tarve suunnitella ja rakennella kaikenlaista. Olen ihmistyyppinä tähtimerkkienkin mukaan taktikoija – valmistelen huolellisesti asioita valmiin vision mukaan. Toisaalta toteutus voi joskus jäädä jopa suunnittelu-intoisuuden jalkoihin.”
Opiskelun aikana kiinnostuksen kohteeksi on tarkentunut luonnonmukainen rakentaminen: ”Olen tutkinut suunnittelun keinoja luonnollisten ympäristöjen toteuttamiseen.”
Harrastukset voi yhdistää ammattiin
Raul on myös yhdistänyt harrastuksiaan uravalintaansa. Hän tutkii maaston muotoja, kaupunkeja ja tiloja polkupyöräillen ja skeittilautaillen. Näin hän kerää lähituntemusta kaupungin elementteihin, kuten rappusiin ja muihin yksityiskohtiin.
”Haasteettomaksi tehty ympäristö ei tue liikuntaa tai luovuutta. Oikeilla apuvälineillä tasoitetusta kaupungista löytyy kuitenkin metsämäisiä, luovan liikunnan mahdollistavia esteratoja. Tekemällä pyöräloikkia penkkien yli voi samaistua liikkumiseen luonnossa – kuin kissa loikkien kivien yli. ”
Myös permakulttuuri ja puutarhaharrastus yhdistyvät hänen diplomityöhönsä, jossa Raul on perehtynyt luomaan vanhan- ja uudenaikaisia hybridiratkaisuja ja pohtii miten yhdistellä keskenään luonnollisia elementtejä kuten eläimiä, kasveja ja aurinkoa arkkitehtuurissa ja miten niitä tuodaan mukaan kestävään rakentamiseen.
”Luonnon monimuotoisuus ja hyödyt kiedotaan toisiinsa – hyödynnetään paikallista energiaa, joista eniten aurinkoa. Suunnitellaan vaikka kasvihuone ja eläintarhaus asunnon yhteyteen ja käytetään hyväksi luonnollisia kiertokulkuja.”
Omavaraisuus kiinnostaa eettisenä aatemaailmana
Hän miettii, miten kodista voi saada energiatehokkaan siten, että pystyisi asumaan vaikka irti verkostoista. Kiinnostuksen kohteena on omavarainen järjestelmä, jossa jätevedet suodatetaan itse ja hyödynnetään lannoitteena. Omaa elinkeinoa voisi pyrkiä yhdistämään asumiseen siten ettei kaikkia toimintoja ulkoisteta. ”Ettei tarvitsisi elää täällä muiden, mm. kehitysmaiden, kustannuksella”, hän tuumaa.
”Itseäni ovat aina ahdistaneet nykyiset asumismuodot, joissa on vieraannuttu terveestä asumisesta ja tultu kaupunkeihin. Unelma-asuntoni olisi paikka, jossa voi ideoida ja toteuttaa itseään tarvitsematta miettiä meneekö suihkukaivo tukkoon kuravedestä – tai jossa voi olla multaa lattialla.”
Tällainen asuminen on tehty ihmisille mahdottomaksi, kun kaikkea koetetaan säännellä niin tarkasti. ”Meillä ei ole ollut mahdollisuutta päästä testaamaan sellaisia rakenteita, joita on kokeiltu ennen vanhaan luonnostaan. Pikkuasioihinkin tarvitaan nykyään rakennuslupa.”
Paikalliset ja yhteisölliset ratkaisut kiinnostavat
”Nykyajan tyylin mukaan asuinympäristöissä on peltojen tilalla autoteitä. Liikkuminen on se tärkein juttu. Kuitenkin paikallisuus ja sen kehittäminen olisi vastuullista ja innostavaa. Olisi mukava päästä hoitamaan kanoja ja puutarhoja kaupungissa”, Raul pohdiskelee.
Nykykulttuurissa on unohdettu, että kaikkia asioita ei tarvitse ulkoistaa. Esimerkiksi itse siemenestä kasvatetut kasvit menestyvät paremmin ja pysyvät hengissä helpommin kuin kaupasta ostetut tehoviljellyt esikasvatetut yrtit.
”Olisi mukavaa, jos vaikka ruokaa myytäisiin sellaisina paketteina, että siitä olisi mahdollistaa jatkaa itse kasvatustyötä. Itse olen päässyt kokeilemaan mm. eläintenhoitoa, kompostointia ja kasvien kasvatusta.”
Esimerkiksi tänä kesänä Turussa kaupunki antaa viljelylaatikoita asukkaille. ”Kerrostalonkin pihalla olen saanut kasvattaa maustekasveja ja hyödyllisiä erikoiskasveja, kokeilla mm. ulkomaisten kasvilajien kestävyyttä Suomen ilmastossa.”
”Ylipäätään pitäisi olla mahdollisuuksia kokeilla erilaisia asioita luovasti”, hän miettii.
Näkökulma kestävään kehitykseen Suomessa ja globaalisti
”Rakennusten käyttöaste on nykyään aika heikko, jos lasketaan yhteen julkiset-, asuin- ja yhteiskäyttötilat. Suomessa on paljon tilaa toimia, mutta silti on asunnottomuutta ja työttömyyttä.”
”Koen ongelmana sen, että koko ihmiselämä on keskittynyt kaupunkeihin ja maaseutu on olemassa vain kaupunkien elättämistä varten. Löytyisikö maaseudun ja kaupungin elämismuotojen välistä jokin ratkaisu, jossa voisi pitää eläimiä ja kasveja?”
Jos elämä täällä maapallolla jatkuu, niin ”välimaailma” on varmaan ainoa mahdollisuus toteuttaa sitä – siis nykypäivää ja eilispäivää yhdistelevä elämänmuoto sekä asuntojen, kylien että kaupunkien mittakaavassa.
Nykyaikaisessa kylässä ihmiset tuntisivat toisensa, tukisivat toisiaan ja palveluiden vaihto pelaisi paikallisesti.
Omavarainen ja yhteisölle hyödyllinen toiminta tavoitteena
Aurinko jakaa energiansa maapallolle melko tasaisesti, mikä luo mahdollisuuden asua ja toimia lähes joka paikassa. Ei ole hyvä, että yhden alueen ihmiset elävät toisten alueiden kustannuksella.
”Vesi on ehkä yksi isoimmista nyky-yhteiskunnan huolenaiheista. Vesi-wc on yksi ”syntisimmistä” keksinnöistä – meidän omat ravinteemme huuhdotaan mereen, jossa niistä ei ole ainakaan hyötyä”, Raul toteaa.
Ihmisiä on kaupungeissa niin paljon, että jos olisi enemmän yhteisöllisyyttä, saataisiin paljon aikaan. Urbaanissa asumisessa on paljon löysää aikaa, jolloin olisi mahdollisuus pitää vaikka yhteistä pihakanalaa tai kasvihuonetta.
Taloissa voisi olla vaikkapa vinttikerroksissa kasvihuoneita kattoikkunoiden alla. Myös julkisissa rakennuksissa, joissa on paljon ikkunapintaa, kuten taidemuseoissa tai kauppakeskuksissa, voisi kasvattaa kasveja.
Lisäksi niiden yhteydessä voisi olla kala-altaita, ja kalojen lannasta saisi lannoitetta kasveille. ”Nautin pienten elävien olentojen seuraamisesta – niiden kautta pääsee jonkinlaiseen luontoyhteyteen.”
Kehitysmääräykset kehiin
Kestävän kehityksen toimivuuden ydin on mielestäni siinä, että kehitysaskeleet eivät saa olla vain jonkun yksittäisen toimijan omakohtainen bisnes. On suorastaan ”rikollista” mikäli kehitystä ei suunnata yhteiseen hyvään.
Yhteiskunnassa voisi olla vaikkapa ”kehitysmääräykset” kuten nykyiset rakennusmääräykset, jotka ohjaisivat taloudellista tuottoa yhteisölliseen hyvään.
Ehdotuksia hyvään elämään
”Ehkei meidän tarvitse päätyä avaruuteen asti etsimään löytääksemme hyvää elämää. Diplomityössäni esitän paljon sovelluksia perinnerakentamisesta. Esim. energiansäästämisen malleista entisaikoina löytyy sellaisia asioita, joita voi kehittää pidemmälle nykytekniikalla – kuten vaikka lämpöä keräävä kuisti, jonka ikkunat avautuvat itsestään silloin, kun tarvitaankin jäähdytystä.”
Nykyään on jouduttu keksimään liikuntamuotoja kuten kuntosaleja, kun sen sijaan voitaisiin palata käyttämään ihmisvoimalla toimivia ratkaisuja – tai käyttää koneita, joissa on vähemmän rikkoutuvia osia ja jotka toimivat polkemalla.
”Tavoittelen uutta ”sammontakomis-intoa” – yhdessä kehitettäisiin uusia sampoja.”
”Suomesta löytyy keksijöitä ja ”takojia” – olemmehan vanhaa seppäkansaa. Täällä on hyvä testikenttä keksinnöille – on eri vuodenajat, on tilaa ja metsää. Kestävästi valjastettu ekosysteemi on parhaimmillaan se ihmisen loputtoman materiaalitarpeen tyydyttävä ehtymätön sampo.”
”Suomi on kehittyneisyydessään tullut umpikujaan. Tarvitaan tilaa luoville ratkaisuille – kuten asumisen suhteen vaikka siten, että asunnon voisi rakentaa vaikkapa puuhun. Olisi mukava päästä samaistumaan lapsen tasolle – voisi kokeilla kaikennäköistä. Ei kaikkien asumusten tarvitse olla sopivia ihan jokaiselle ihmistyypille”, Raul pohdiskelee.
Visio unelmakaupungista…
Unelmakaupungissani ihmiset tekisivät hyödyllisiä asioita yhdessä ja ideoita voisi toteuttaa ilman liiallista byrokratiaa. Ei olisi valmiiksi säännönmukaistettua kulttuuria. Eikä elettäisi muiden kustannuksella vaan jokaisella olisi vastuu kehittää omavaraisuuttaan – muuten kasvatetaan pahoinvointia ja sosiaalisia ongelmia sekä vieraannutaan todellisesta kestävästä elämästä. Kuitenkin järkevyyttä, luovuutta ja mahdollisuuksia on paljon.
On sääli, että omavaraista ja yhteisölle hyödyllistä toimintaa ei tueta tai arvosteta niin paljon kuin valmiiden ratkaisujen ja tavaroiden kauppaamista ja tehotuotantoa. Ehkä ekokyliä syntyy pikkuhiljaa ihmisten kautta. Uskon, että jotain kautta löytyy vielä vaikutusmahdollisuuksia.
Suomi on ihmeellinen paikka, jossa on kehitetty ensimmäisiä rakennusmääräyksiä alun perin ihmisyyttä kunnioittavassa muodossa, mutta nyt tarkoitus on kääntynyt päälaelleen.
…ja unelmatyöstä
”Unelmatyössä olisi kiva päästä ideoimaan vaihtoehtoisia tapoja tehdä arkkitehtuuria. Juuri nyt ei ole olemassa ilmiselvää kanavaa, jossa pääsisi kehittämään kokeilevaa rakentamista.
Tämä ammatti on niin monipuolinen, että se tarjoaa mahdollisuuden tehdä vaikka omaa ideamallistoa – luovaan elämään innostavia ja ulkokäyttöä helpottavia asuntoja, jotka tukisivat kaupunginosien sisäistä yhteisöllisyyttä, ja joissa monipuolinen ja monimuotoinen toiminta olisi mahdollista.
Toivoisin, että pääsisin suunnittelemaan inhimillistä ympäristöä, eikä sellaista jota tehdään vain kaupankäynnin ehdoilla. Haluan edistää ihmisyyttä ja terveitä asuinmuotoja.”
Teksti ja kuvat: Tiltu Nurminen
Arkkitehtien aatoksia 