Jari Antila – pitkän linjan ammattilainen – sielultaan taiteilija

Pirkanmaalta syntyisin oleva mutkaton ja tyylikkäällä tavalla vaatimaton Jari on ystävällisesti ottanut hoitaakseen Turku-SAFAn talousvastaavan toimen tälle vuodelle. Varsinaisessa työssään hän toimii Turun Optiplanin konttorissa johtaen tällä hetkellä Helsingissä sijaitsevien isojen asuinkorttelihankkeiden suunnittelua.

Pitkä ura arkkitehtisuunnittelun parissa on nyt huipussaan – tehtävät ovat vaativia ja kokemusta on varmasti kertynyt vuosikymmenten varrella kiitettävästi ja monipuolisesti. Mutta nyt suunnitelmissa siintää jo eläkkeelle jääminen ja toisen, nuoruuden ajan ”toiveammatin” konkretisoituminen. Moni arkkitehti pohtii varmaankin myös taiteilijan uraa, mutta yleensä ei voi panostaa kahteen ammattiin yhtä aikaa.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1a894

Ihan uusi juttu Jarille se ei ole, sillä hän on työn ohessa käynyt vuosien ajan piirustuskursseilla, joissa on tullut piirrettyä sekä kaupunkinäkymiä että alastonmalleja. Hieno tekniikka ja herkkä taiteellinen ilmaisu ei ole jäänyt huomaamatta kollegojen silmissä – ainakin taiteilijakyvyistä on liikkunut vahvoja huhuja, jotka ovat osoittautuneet tosiksi. Ensi vuonna hänet on kutsuttu mukaan pitämään taidenäyttelyä Brysseliin, joten valmistautuminen siihen lienee jo käynnissä. Eräs hänen esikuvistaan on Kuutti Lavonen, jonka vaikutusta onkin havaittavissa Jarin töissä.

Toimistotyössään hän pohdiskelee mihin on hävinnyt se taiteilija-arkkitehdin rooli, joka aiemmin tuntui tutulta. Nykyinen pääsuunnittelijan työkenttä on varsin tekninen. Työssä hienoin osa-alue on luonnosteluvaihe ja keskustelut tilaajan kanssa, kun asiakas pohdiskelee millaisen rakennuksen hän tarvitsee.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1a893

Miten arkkitehdin tehtäväkenttä on muuttunut sinun työurasi aikana?

– Ensimmäiset työpaikkani Turussa 80-luvulla, Pitkänen ja LPR, olivat toimistoja, joissa tehtiin enimmäkseen julkisia rakennuksia, kirkkoja, siunauskappeleita sekä julkisen hallinnon rakennuksia. Tuohon aikaan opin kantapään kautta rakentamisen tekniikkaa, detaljiikkaa sekä myös tilan, muodon ja julkisivujen lainalaisuuksia.

– Vuonna 1991 iski lama ja työt vähenivät. Silloin menin töihin Optiplanille lehti-ilmoituksen johdosta. Vain pari kuukautta sen jälkeen jaettiin lomautuslaput kaikille. 35 työntekijästä suurin osa jäi yhtäkkiä ilman töitä, vain yhdeksän jäi jäljelle toimistoon. Lama kesti lähes koko 90-luvun ajan ja arkkitehtien työttömyys oli valtava ongelma alalla. Koko 90-luvun alkupuoliskon ajan työnantajallani ei ollut yhtään työmaata. Teimme vain monia luonnoksia tyhjille tonteille, mukavaa sinänsä.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1a899

– Vuonna 1995 alkoivat pikku hiljaa taas asuinprojektit edetä toteutusvaiheeseen asti. Esimerkiksi Lahteen suunniteltiin kokonaisia asuinkerrostalokortteleita. Vuosituhannen vaihteessa alkoi elpyä myös liikerakentaminen. Silloin suunniteltiin business park -kokonaisuuksia pääkaupunkiseudulle. Se oli ajan trendi. Vuosituhannen alkupuolella määriteltiin myös pääsuunnittelijatehtävät ja niihin liittyvät lait ja määräykset. Se muutti työnkuvaa paljonkin. Projektipäällikkönä ei ehdi enää olla samalla tavalla suunnittelussa mukana, pitää valvoa myös muita suunnittelualoja ja osallistua tiiviimmin rakennuttajan ja viranomaisten edellyttämiin toimiin.

– Suunnittelijoiden yhteistyö rakennuttajien ja urakoitsijoiden kanssa on minusta parantunut verrattuna vuosituhannen vaihteen aikoihin. Silloin monissa projekteissa urakoitsijat esim. keskittyivät etsimään suunnitelmista puutteita ja virheitä. Urakoita tarjottiin liian halvalla ja haettiin lisätöiden kautta varsinaista katetta. Nyt 2010-luvulla sellaista ilmiötä ei ole enää näkynyt vaan asioita tehdään enemmän yhteistyön hengessä.

001 SRV Airut-kortteli 8-2018

– 2010-luvulla olen ollut pääsuunnittelijana muutamassa asuinkorttelissa eri puolilla pääkaupunkiseutua. Ehkä mielenkiintoisin, mutta myös raskain, on ollut SRV:n projekti, jossa rakennetaan kuuden kerrostalon korttelia Helsingin Jätkäsaareen. Suunnittelua johtaa v. 2009 kansainvälisen suunnittelukilpailun kautta työn saanut berliiniläinen Sauerbruch Hutton arkkitehtitoimisto. Monoliittiset rakennusmassat tuovat mieleen hiekkakivikallion, johon on kaiverrettu muotoja. Projektin alkaessa v. 2013 lähtökohdat olivat muuttuneet paljon kilpailuvaiheesta, varsinkin asuntojen suunnittelu suomalaisen asuntomarkkinan tarpeisiin oli varsin erilaista verrattuna keskieurooppalaisiin asumistottumuksiin.

– Samaan aikaan on ollut meneillään Vantaalle Leinelän keskuskorttelin suunnittelu, neljä asuinkerrostaloa ja liikerakennus alueen keskustorin ympärille. Kortteli piti rakentaa Europan 9-kilpailun voittaneen ehdotuksen mukaan, mutta liiketilojen huonon kysynnän vuoksi asuinkerrosalan osuutta kasvatettiin kaavamuutoksella. Leinelän alueen ohjeistuksessa taide on suuressa roolissa ja yhteistyö taiteilijoiden kanssa teosten sovittamisessa osaksi rakennusten ja torin kokonaisilmettä on ollut mielenkiintoista.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1a92f

Millainen on urasuunnitelmasi tästä eteenpäin?

– Vaikka projektit ovat kiinnostavia ja haasteellisia, niin oma aika on tällä hetkellä kuitenkin tärkeämpää kuin raha. Kun lapset olivat pieniä, he leikkivät kerrossängyssä arkkitehtitoimistoa ja lainasivat viivottimia ja muita piirustustarvikkeita. Samalla he näkivät kuinka siihen aikaan oli tapana tehdä paljon ylitöitä ja heidän isänsä oli varsin kiireinen. Kenties siksi heistä kaikista tuli opettajia…

Vuonna 1974, kun aloitin arkkitehtiopinnot, haaveilin samaan aikaan Ateneumiin pyrkimisestä. Olen piirtänyt ja tehnyt taidetta harrastuksena, lähinnä työn ohessa työväenopiston kursseilla. Eläkkeellä on mahdollisuus miettiä enemmän sitä, mihin suuntaan haluan kehittyä piirtämisen tai muiden tekniikoiden parissa.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1a897

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää kollegoillesi, ja varsinkin nuorille opiskelijoille?

– Nuorille kollegoille toivotan tsemppiä tässä teknistyvässä maailmassa ja arkkitehdin toimenkuvan muutoksessa. Tehtävänkuva on laajentunut paljonkin, suuri osa siitä on muuta kuin luonnostelua, suunnittelua tai ideointia.

Toisaalta on kyseessä myös valtavan mielenkiintoinen työ. Varsinaisen suunnittelutyön ohella vaihtelua tuovat erityyppiset kohteet, erilaiset rakennuspaikat ja eri kaupungit. Kenttätyön kautta pääsee näkemään paljon muutakin kuin oman toimiston. Kuin myös se vaihteleva sosiaalisten kontaktien kenttä jokaisen projektin yhteydessä.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_1a891

– Yleisesti lähetän kollegoille pohdittavaksi ajatuksen, että Suomessa pitäisi tehdä enemmänkin kokonaisympäristöjä eikä yksittäisiä rakennuksia – harmonisia, jännitteisiä ja kauniita katutiloja, puistoja ja kortteleita ja kaupunginosia. Ruotsissa ja Tanskassa tunnutaan osaavan tämä asia paremmin. Mistä se sitten johtuukaan – mikä suunnitteluprosessissa tehdään eri tavalla? Siinä olisi vaikka väitöskirjan aihe jollekin jatko-opiskelijalle! No, toisaalta arkkitehti ei välttämättä pääse päättämään siitä miten elinympäristöämme kehitetään.

Teksti ja henkilökuvat: Tiltu Nurminen, Paikallisasiamies Turku-SAFA. Piirustukset: Jari Antila