Mikko Mannberg – paikkataiteen tekijä ja tutkija

Mikko Mannberg on pitkän linjan ammattilainen, joka edusti Turku-SAFA:a mm. Kaupunkikuvaneuvottelukunnassa kausina 2016-2017 sekä osallistui Turku-SAFAn johtokunnan toimintaan aktiivisesti vuosina 2007-2009. SAFA:n hallituksen jäsenenä vuosina 2007-2008 hän oli edustamassa työntekijäpuolta Työsuhdevaliokunnassa.

”Kaupunkikuvaneuvottelukuntatyöskentely oli hauska toimenkuvan lisä – oli mukava tavata muita arkkitehteja ja välillä tuli vastaan muutamia erityisiä ilonaiheita, kun toimikunnassa käsiteltiin joitain erityisen hyviä suunnitelmia”, hän tuumaa.

Hyvän suunnitelman tuntomerkkinä hän pitää mm. sitä, että näkymät rakennuksesta avautuvat kiinnostavasti, tila hengittää ja pohjat ovat selkeät.

”Neuvottelukunnalle järjestin ekskursion Kööpenhaminaan, jossa tutustuttiin kiinnostavaan arkkitehtuuriin, mm. vanhojen tilojen hyvään uudenlaiseen käyttöön”, hän kertoo.

Mitä löytyy arkkitehdin repusta?

Alun perin Kajaanista kotoisin oleva mies opiskeli arkkitehdiksi Oulussa ja aloitteli uraansa siellä suunnalla. Hän toimi mm. Kansainvälisen opiskelijavaihto-ohjelman Modern Nordic Architecture koordinaattorina sekä tutkijana Oulun yliopistolla. Hän työskenteli myös arkkitehtuurin historian ja teorian assistenttina. Lisensiaattityönsä hän teki aiheesta ”Kaupunkitilan runollisuus – case study Venetsia”. Italian arkkitehtuuri onkin hurmannut hänet heti ensimmäisestä interrail-matkasta lähtien. Jatko-opintojen aikaan hän asui arkkitehtivaimonsa Anna-Leena Jokitalon kanssa vuoden Venetsiassa.

Kiinnostavimpiin kohteisiin, joita Mikko on ollut mukana suunnittelemassa, kuuluu mm. Klaukkalan kirkko, jota hän teki yhdessä Anssi Lassilan kanssa samaan aikaan kun toimi opettajana Oulussa. (Anssi Lassila oli kirkkokilpailun voittaja ja kirkon pääsuunnittelija.) Turkuun Mikko saapui vuonna 2004 ja rantautui töihin LPR -arkkitehtien toimistoon. Projekteja, joihin hän on osallistunut, on ollut lukuisia, suurimpana ehkä Helsingin Musiikkitalo, johon Mikko suunnitteli mm. julkisivun innovatiivisia detaljeja. Tarkoituksena oli viipyä Turussa vuosi, mutta pariskunta taisi ihastua kaupunkiin ja on viihtynyt täällä jo viitisentoista vuotta.

 

Mikä arkkitehtuurissa inspiroi sinua tällä hetkellä?

Kiinnostus klassismia ja Engeliä kohtaan on säilynyt läpi vuosien. Engelissä kiehtoo jonkinlainen jyhkeä arkaaisuus. Se ei ole mitään sievää klassismia vaan yksinkertaista selkeyttä. Engelin aika kytkee Suomen arkkitehtuurihistorian Eurooppaan – ja nimenomaan Helsingissä – urbaanilla tavalla.

”Erityisesti minua viehättävät myös vanhat eurooppalaiset kaupungit. Aina olen ollut kiinnostunut myös modernin arkkitehtuurin kehityksestä, kuten Le Corbusierin töistä. Uudemmasta arkkitehtuurista kiinnostaa mm. japanilaisen SANAA:n, brittiläisen David Chipperfieldin ja sveitsiläisen Zumthorin muotokieli.

Miten Turkua voisi mielestäsi kehittää eteenpäin arkkitehtuurin keinoin?

Kaupunkikeskusta voisi olla kävelijäystävällisempi. Täällä on historiallisista syistä aika leveä katutila ja kaupunkikuvallista sekavuutta. Korkeampaakin rakentamista voisi olla tietyillä alueilla.

Kansallisesti uniikkeja ja arvokkaita alueita ovat tietysti Tuomiokirkon ja Turun linnan ympäristö. Niitä pitäisi kunnioittaa ja ymmärtää niiden arvo. Joskus valitettavasti taloudelliset pyrkimykset menevät kaupunkikuvallisten ja rakennushistoriallisten seikkojen edelle.

Linnan suunnalla Kakolan ja linnan väliseen maastoon on tulossa mielenkiintoisia kortteleita. Kaupunkisuunnitteluosasto on onnistunut niiden suhteen hyvin ohjaamaan kaupungin kehitystä. Myös Logomon lähelle on tulossa wau-arkkitehtuuria – ehkä se sinne sopiikin.

Turussa on nyt telakan hyvän työllisyystilanteen ansiosta valtava rakentamisen buumi. Kaupungissa on kova myllerrys meneillään. Toivottavasti sen jälkeen täälläkin näkyisi julkisen tilan ja katutilan huolellinen rakentaminen.

Millaisia töitä olet tehnyt viime vuosina?

Olin mukana Turun ja Helsingin kaupunginteattereiden korjaussuunnittelussa. Olen tehnyt myös useita rakennushistoriallisia selvityksiä. Ne ovat kuin salapoliisin työtä, joihin aineistoa löytyy eri lähteistä, kirjastoista, arkistoista ja kirjallisuudesta. Netin kautta löytyy myös kuvamateriaalia ja yhteystietoja, piirustuksia ja rakennusselostuksia, joiden kautta pääsee tutkimuksissa eteenpäin.

Olen tutkinut mm. Yliopistonmäen Ervin suunnittelemia rakennuksia, Ehojoen Jusleniaa, Turun Kauppaoppilaitosta ja Heikkilän kasarmialuetta. Samalla tulee tutkittua kaupunginosien rakentumista.

 

Mikä on historiallisen rakennustutkimuksen merkitys?

Opiskelijoille Oulussa annoin ohjeeksi käyttää aikaa ja perehtyä myös historiaan.

Tärkeää on ymmärtää mihin ajalliseen ja paikalliseen kontekstiin rakennuksia suunnitellaan. Kyse on kaupunkirakennustaiteesta, mutta myös sosiaalinen aspekti on käsitettävä – tehdään paikkoja ihmisille. Arkkitehtuuri on paikkataidetta, paikkojen muodostamista.

Hyvänä esimerkkinä onnistuneesta kaupunkitilasta on Turun kaupunginkirjasto. Sen kohdalla on vanhojen ja uusien rakennusten avulla muodostettu esim. tosi mainio sisäpiha.

 

Miten paikkataidetta muodostetaan?

Hyvää arkkitehtuuria tehdäkseen kannattaa olla kiinnostunut myös kaikenlaisesta taiteesta.

Arkkitehtuuri ei ole pelkästään visuaalinen kokemus. Se on myös älyllisen tason taidetta. Silti ympäristö on ensisijaisesti tunteisiin ja aisteihin perustuva kokemus. Suunnittelija tarvitsee kuitenkin konseptia ja ideaa, joka toimii inspiraation lähteenä.

Viime aikojen yksi hienoimpia arkkitehtonisia kokemuksia on ollut Turun Kaupunginteatterin Hamlet -esitys, jossa katsojan kaikki aistit olivat käytössä. Kokemukseen sisältyivät näyttelijöiden ilmeet, visuaalinen tekniikka, valot ja musiikki. Myös lavasteet ja tilan käyttö olivat yksi upeimmista teatterikokemuksista, joita olen nähnyt. Koko teatteritalon tilaa oli käytetty monipuolisesti – rakennuksesta oli otettu kaikki irti. Samoin ovat säväyttäneet myös Helsingin Amos Rex -museon taide- ja tilakokemukset.

 

Mitä jäi mieleesi kaupunkitiloista, kun asuit Venetsiassa?

Asuin siellä vuonna 1996-97. Se oli ihan erilainen paikka silloin kuin nykyään. Matkailijoita oli vain karnevaaliaikaan ja pääsiäisen jälkeen keväällä ja kesällä.  Talvella kaupungin kaunis luonnonvalo laskeutui kujille. Se oli erilainen kuin kesävalo. Venetsia oli kokonaisvaltainen kaupunkitilakokemus, johon kuuluivat rakennukset, vesi, valo ja vettä pitkin liikkuminen.

Se oli myös hieno opiskelijakaupunki, jossa syntyi tiivis ryhmä vaihto-opiskelijoista – kiehtova kaupunki, jossa saattoi seikkailla.

Mistä ammennat arkkitehtuurifilosofiasi?

Vuonna -87 tutustuin Christian Norberg-Schulzin arkkitehtuuriteoriaan ja Le Corbusierin arkkitehtuuriin. Lontoossa näin Corbusierin 100-vuotisnäyttelyn 1987. Olen ns. myöhäisherännäinen hänen suhteensa. Corbusier ei kiinnostanut opiskelujen alussa, vaan vasta myöhemmin.

Christian Norberg-Schulz on mielestäni pohjoismaisista teoreetikoista tärkein. Hänen kirjansa Genius loci kertoo arkkitehtuurin fenomenologiasta. Sen luettuani tajusin mitä arkkitehtuuri voisi olla.

Arkkitehtuuri on nimenomaan tilallinen ja hahmollinen paikka – kokemus, kuten vaikka Zumthorin suunnittelema taidemuseo Bregenzissä, Itävallassa. Museon rakenne, materiaalit ja valon käyttö ovat nerokkaita. Kaikki loksahtaa siellä yhteen kirkkaaksi arkkitehtoniseksi kokonaisuudeksi. Kaikki elementit ovat puhtaasti läsnä.

Toinen Zumthorin hieno rakennus on Valsin kylpylä, joka on aistillinen ja sensuelli kokemus.

Kolmantena tulee mieleen Le Corbusierin La Tourette -luostari, jossa yövyimme opintomatkalla ja aterioimme munkkien kanssa yhdessä. Rakennus on tavallaan kaupunki pienoiskoossa.

Ja neljäntenä tietysti italialaiset kaupungit. Ne ovat suurin elämys tähän mennessä.

Millaisia terveisiä lähettäisit nuorille opiskelijoille?

Ylipäätään on virkistävää, kun LPR:n toimistolla on nuoria opiskelijoita töissä. Heillä on mm. tietotekniset taidot hyvin hyppysissään ja tuoretta tietoa vaikkapa asuntosuunnittelusta. Arkkitehtuuri alana tarjoaa monipuolisesti työpaikkoja rakennussuunnittelusta korjausrakentamiseen ja rakennusten uudelleenkäyttöön, kaupunkisuunnittelusta pienimittakaavaiseen designiin, ja myös tutkimuksesta hallinnollisiin töihin.

Turusta puuttuu arkkitehtuurikoulu, mistä mielestäni johtuu, että täällä ei ole kovin montaa nuorta toimistoa. Turun Yliopistolla voi kuitenkin opiskella taidehistoriaa ja kaupunkitutkimusta, jotka olisivat hyvin arkkitehtuuriin liittyviä oppialoja.

Erityisesti niissä Suomen kaupungeissa, joissa on arkkitehtikoulutusta, löytyy paljon raikkaita rakennuksia. Opiskelijat tuovat paljon hyvää mukanaan.

 

Mitä vielä haluat kokea ja tutkia tulevaisuudessa?

Haluaisin vierailla Japanissa keväällä kirsikankukinnan aikaan. Ja näkisin mielellään uudestaan Amerikassa Le Corbusierin Carpenter Centerin.

Minua kiinnostavat kaikki ikivanhat kysymykset, kuten mikä on ihmisen tai ihmiskunnan taiteellisen pyrkimyksen taustalla  ja mikä merkitys taiteella, myös arkkitehtuurilla on. Uskonnon ja arkkitehtuurin kohdalla on vähän sama juttu. Ne ovat loputtomasti inspiroivia aiheita.

Nytkin repussani on pari arkkitehtuurin filosofian kirjaa, joita lueskelen lounastunnilla istuessani Kaupunginkirjaston kahvilassa.

 

Teksti ja kuvat: Tiltu Nurminen, paikallisasiamies Turku-SAFA