Energiatalo vai ekotalo?

Tietokirjailija, diplomi-insinööri Kari Ojala piti Turku-SAFA:n kutsumana 2.10.2017 luennon aiheesta ”energiatalo vai ekotalo” toimintakeskus Vimmassa, Turussa. Samana päivänä vietettiin Kansainvälistä Arkkitehtuurin päivää.

Ojala on kirjoittanut useita kirjoja, mm. Talo ilman hometta ja kritisoi siinä nykyisiä rakentamisen energiamääräyksiä, jotka vaikuttavat seinärakenteiden paksuuteen ja materiaaleihin sekä rakennusten terveellisyyteen.

Energiamääräysten perustana ovat hänen mukaansa hiilidioksidipäästöt, joissa tutkitaan lähinnä lämpöenergian kulutusta. Huomiotta jäävät mm. materiaalien vaikutukset rakennuksen koko elinkaaren kannalta, joissa mm. massiivipuurakenteet pärjäisivät erinomaisesti.

Hänen mukaansa laskelmat sisältävät laskennallisia kertoimia ilman tieteellistä perustaa ja energialaskelma on loputon maasto spekulaatioille. Hän harmitteli, että rakentamisen asiantuntijat kuten insinöörit ja arkkitehdit eivät puutu tehokkaammin viranomaissäädöksiin.

Ojala totesi, että tällä hetkellä rakennetaan ”viranomaistaloja”, joissa edellytetään valtavia ilmamääriä. Ylenpalttista koneellista ilmanvaihtoa tarvitaan kosteuden haihduttamiseen ja poistoon pullomaisissa taloissa. Kuitenkin kaikki tiiviit kalvot seinissä ovat ovat riski, kun mietitään home- ja sisäilmaongelmia.

energiatalo-vai-ekotalo-1
Kuvassa keskellä luennoitsija Kari Ojala, vieressä Turku-SAFA:n edustajat Pilar Meseguer ja Petteri Kääriä.

Ekotalot

Ekotalot on Ojalan mukaan tehty uusiutuvista materiaaleista ja niissä voi olla varsin yksinkertainen lämmitysmuoto ja mieluiten painovoimainen ilmanvaihto.

Talossa voi olla puolilämpimiä tai talvella kylmänä pidettäviä osia, kuten kuisti tai vintti.

Esimerkiksi rakenteissa oleva massiivipuu sitoo energiaa todella pitkään. Hirsitalot voivat kestää vaikkapa 200 vuotta. Elinkaarensa lopussakin puu on helppo kierrättää takaisin luontoon.

 

Energiatalot

Energiatalo on tiivis ja kokonaisuudessaan vuoden ympäri lämmin. Niissä on käytetty usein uusiutumattomia materiaaleja, joiden valmistaminen vaatii paljon energiaa. Tällaiset rakennukset vaativat ylitehokkaan ilmanvaihdon.

Muuttuvilla käsitteillä luodaan harhaanjohtavia mielikuvia: Nollaenergia talo ei kuluta energiaa nolla prosenttia, vaan noin 40 % vähemmän kuin tavallinen talo. Se johtuu siitä, että vaikka rakenteet estävät lämmön kulkeutumista ulos talosta, kotitaloussähkö, lämminvesi, valaistus ja ihmisten ja auringon vaikutukset energiamääriin pysyvät samana eri talotyypeissä.

Vaikka energiaa säästyykin käyttökustannuksissa, erilaisia rakennusmateriaaleja tarvitaan paljon ja niiden valmistamiseen käytettävä energia voi olla huomattava – ja ekologisuus kyseenalainen.

energiatalo-vai-ekotalo-2

Hometalot

Ojalan esityksessä ”pullotalo” on kaunis ajatus niin kauan kuin kaikki toimii. Siinä asuessa ollaan kuitenkin ilmanvaihtokoneen varassa. Sitä eivät ihmiset välttämättä halua.

Asumisen tuottama kosteus vastaa noin ämpärillistä vetta päivässä per henkilö. Jos iv-kone on rikki tai tiiviissä kalvossa on aukkoja, kosteus ei kulje talossa hallitusti. Ihmiset laittavat helposti koneellisen ilmanvaihdon pois päältä, koska se hurisee tai kun lähtevät matkoille. Se myös kuivattaa ilmaa, mistä kaikkien ihmisten hengitystie-elimet eivät pidä.

Sen sijaan hengittävä talo sallii virheet. Kosteus saa kulkea mihin suuntaan vain. Jos rakennuksessa on muovikalvo seinän sisäpinnassa, rakenne voi toimia talvella, mutta kesällä kosteus tulee ulkoa sisälle ja tiivistyykin kalvon ulkopintaan. Pahimmat riskit ovat vanhoissa taloissa, joihin lisätään iv-kone, jolloin koneen aiheuttama alipaine vetää rakennusmateriaalien päästöt ja mahdolliset homeet rakennuksen sisälle.

Myös rakenteellisilla ratkaisuilla voidaan estää homeongelmia. Esimerkiksi talon nostaminen irti maanpinnasta ehkäisee monta ongelmaa. Kun talo seisoo tuulettuvan alapohjan päällä, kosteus ei pääse maasta käsin rakenteisiin. Myös riittävän pitkät räystäät suojaavat rakenteiden liitoskohtia.

 

Innovatiivisia ratkaisuja kaivataan

Ojala toivoi, että rakennusalan ammattilaiset kehittäisivät uusia ratkaisuja toimivalle painovoimaiselle ilmanvaihdolle uusiin taloihin. Sellaisia voisivat olla vaikka tuulella toimivat roottorit katolla tai maanpinnan alla kulkevia putkia pitkin tuleva tuloilma.

– Tällä hetkellä terveellisen talon rakentamiseen tarvitaan energialaskelmajonglööri ja painovoimaisen ilmanvaihdon suunnittelija, jotta voidaan onnistua nykymääräysten puitteissa.

– Ihmiset haluavat oikeasti ekologisia ja terveellisiä taloja, toteaa Ojala painokkaasti.

 

energiatalo-vai-ekotalo-3

Yleisössä useita rakennusalan ammattilaisia

Luennon jälkeen virisi vilkas keskustelu aiheesta. Arkkitehti Paula Aantaa pohdiskeli liimahirsien ominaisuuksia. – Yhteenliimatuilla puukerroksilla perustellaan hirren halkeilun ja liikkumisen ehkäisyä. Kuitenkaan liimojen ominaisuuksista ei juuri kerrota.

Arkkitehti Jussi-Pekka Vesala mietti myös liimahirsien ominaisuuksia: – Miten liimatuista puunpaloista koostuva rakenne on kierrätettävissä? Puu voi hajota elinkaarensa lopussa ekologisesti maatumalla tai poltettaessa, mutta entä liima?

Savirakentamisen asiantuntija, rakennusarkkitehti Teuvo Ranki kyseli mikä olisi hirsiseinien paras eriste, pellava vai uudet polypropeenieristeet. Keskustelun myötä pellavaeristeitä pidettiin hyvinä, mikäli ne eivät sisällä muovia. Samoin tuotiin esille mahdollisuus käyttää lampaanvillaa eristeenä. Siinä on luonnollisia kosteudelta suojaavia aineita.

Arkkitehti Laura Puijola kysyi koneellisen ilmanvaihdon yhdistämisestä hirsitaloon – onko se riski. Ojalan mukaan ilmanvaihtokoneen käyttö vaatii aina ”pullotalon”. Ja on valitettavaa, että koneellinen ilmanvaihto on tällä hetkellä käytännössä lähes ainoa vaihtoehto mitä rakentajille tarjotaan.

Perinnerakentamisen yrittäjä Lauri Leppänen kertoi, että Suomesta löytyy useita hirsiveistäjiä, jotka pystyvät tekemään riittävän paksuista hirsistä uusia massiivipuutaloja ilman liimasaumoja. Myös painovoimaiseen ilmanvaihtoon erikoistuneita lvi-suunnittelijoita on tiedossa mm. Varsinais-Suomessa.

Turun Ammattikorkeakoulun projektipäällikkö Noora Norokytö huomautti, että hyviä hygroskooppisia (eli kosteutta sitovia ja vapauttavia) rakennusmateriaaleja ovat myös savi ja olki. Hän toivotti yleisön tervetulleeksi tutustumaan AMK:n ”Rakenna hampusta”–projektiin. Koulun pihalla on hampusta ja sammutetusta kalkista yhdistämällä tehty koerakennus osoitteessa Lemminkäisenkatu 30, Turku.

 

Tapahtuma liittyi Suomen Arkkitehtiliitto 125 vuotta –juhlavuoden ohjelmistoon.

Teksti: Tiltu Nurminen, Kuvat: Petteri Kääriä

Mainokset

Ulises Márquez – meksikolainen arkkitehti Turussa

Hyväntuulinen ja ystävällinen Ulises on uusi jäsen Turku-SAFAn johtokunnassa, mutta hän on samantien ottanut vastuualueen, jolta odotetaan paljon: Meksikon matkan järjestäminen! Meksikossa syntynyt, mutta jo reilu vuosikymmen sitten suomalaistunut mies on tarjoutunut valmistelemaan opintomatkan maapallon toiselle puolelle. Kiinnostuneita matkalle lähtijöitä on useita.

Tällä hetkellä Ulises on töissä Matti Takalan arkkitehtitoimistossa Turussa. Samaan aikaan hän käy pääsuunnittelijakoulutusta Helsingissä. Pääasiassa hän on mukana projekteissa, joita Suomen Yliopistokiinteistöt tilaa – juuri nyt on kohteena Natura-rakennuksen sisäilmakorjaus Yliopistonmäellä sekä Päärakennuksen ja Natura-rakennuksen välinen ilmassa kulkeva lasiputki, joka muutetaan kahvilakäytöstä opiskelijoiden olohuoneeksi ja toimistotiloiksi.

Ulisesin piirustuspöydältä löytyy myös liiketilojen korjauksia: S-Market Turussa ja Sale Nauvossa odottavat muutoksia.

Kolmentoista hengen toimisto on juuri nyt muuttanut uusiin tiloihin Turun tuomiokirkon viereen. Uudet tilat inspiroivat kenties entistä parempiin ideoihin.

Aiemmin hän on ollut töissä Turussa Caterina Casagranden yrityksessä ja Kotkassa Tuomo Hovin toimistossa. Hän saapui Suomeen vuonna 2003 ja sai ensimmäisen työpaikkansa Kelan työelämävalmennuksen kautta Seinäjoelta, kaupunginarkkitehdin toimistosta.

Arkkitehdin perustutkinnon (Bachelor of Science) hän on suorittanut Coliman Instituto Tecnológicossa vuonna 1995 ja jatkotutkinnon (Master of Science) UNAM:ssa, Mexico Cityssä vuonna 2003. Asuessaan Meksikossa hän sai töitä muun muassa piirtäjänä La Campanan arkeologisella kaivauksella. Joskus piti mennä myös tiloihin, joissa oli luurankoja. Tehtävänä oli piirtää näkymiä alueen rakenteista sekä maahan merkitystä ruudukosta, joka kuvasi mitä kiviä tai keraamisia osia löytyi mistäkin. Löydöt olivat 100-1500 luvuilta, siltä ajalta kun muinainen kaupunki oli asuttuna.

thumb_IMG_4126_1024

Miten Meksikon nykyarkkitehtuuri eroaa suomalaisesta tyylistä?

– Aiemmin meksikolainen suhtautuminen väreihin on ollut erilainen, on käytetty vahvempia sävyjä. Mutta nykyään erot löytyvät ehkä materiaalien ja tekstuurien käytöstä. Meksikon nykyarkkitehtuurissa käytetään usein betonia ja kiveä, jotka kestävät paikallisissa olosuhteissa – ja niitä Meksikosta löytyy kaikenlaisia!

Talvella Mexico Cityssä voi olla jopa nolla astetta. Rannikolla taas voi olla todella kuumaa ja vuoristossa erittäin kylmää. Puuta käytetään materiaalina enemmän sisustuksessa kuin rakenteissa, paitsi maan pohjoisosissa, missä on saatu paljon vaikutteita Yhdysvalloista.

Asuntorakentamisen osalta erot liittyvät esimerkiksi tonttikokoihin. Tyypillinen tontti voi olla mitoiltaan vaikkapa 10×25 metriä, jolloin talo pitää suunnitella pitkänmallisen tontin keskelle.

Kerrostaloissa taas tehdään yksiöitä hyvin harvoin, päinvastoin kuin Suomessa.

Rakentaminen on halvempaa siellä: rakennetyypit ovat yksiaineisia, eikä rakenneta erilaisia kerroksia, vaan esimerkiksi rapattu harkko riittää. Ikkunoihin asennetaan vain yksinkertainen lasi. Sisätiloissa voi kylläkin olla joskus viileää – silloin vedetään villapaita päälle. Sen sijaan usein tarvitaan tuulettimia. Ekologinen tuuletus syntyy, kun mietitään mihin suuntaan talo rakennetaan. Suomessa suunnataan ikkunat etelään, Meksikossa ei välttämättä.

Esimerkiksi Colimassa lämpötila vaihtelee 18-35 asteen välillä. Tuuletusikkunat rakennetaan länsi-itä-suuntaan, jotta läpiveto tuulettaa asunnon. Sisään ei haluta suoraa auringonvaloa, sillä perinteinen tapa saada luonnonvaloa sisään on sisäpihan kautta.

– Itseäni on aina kiinnostanut monipuolisesti japanilainen tai eurooppalainen arkkitehtuuri.

thumb_IMG_4128_1024

Millaista oli opiskella arkkitehtuuria Meksikossa?

– Opiskeluaikana yliopistossa opetettiin pääasiassa uudisrakentamista ja kaupunkisuunnittelua. Erona Suomeen on myös se, että opiskelijoilla on hyvin harvoin opintotukia käytettävissään ja eri koulut ovat lisäksi eri hintaisia.

Myös hyvien työpaikkojen saamiseen vaikuttavat henkilökohtaiset suhteet ja usein pitää löytyä ainakin kaverin kaveri hyvästä toimistosta, jotta saisi arkkitehdin töitä. Sen tyyppistä toimintakulttuuria yritetään kylläkin muuttaa nykyään.

Opiskelijaksi pääsy on helppoa, mutta työelämään pääsy ei niinkään. Koulutettu arkkitehti saattaa päätyä ajamaan taksia tai vaikka ravintola-alalle töihin. Maassa ei myöskään järjestetä kovin usein yleisiä kilpailuja, joiden kautta nuoret arkkitehdit voisivat lähteä rakentamaan omaa arkkitehtiuraa.

thumb_IMG_4133_1024

Mikä on saanut sinut jäämään Suomeen?

– Minua kiinnostavat äärimmäiset vastakohdat vuodenajoissa. Kylmä ei minua häiritse – pidän lumesta. Lempivuodenaika on minulle kevättalvi.

Suomen kieli on kylläkin vaikeaa, mutta toki puhun suomea töissä joka päivä. Tutumpi kieli minulle on englanti. Myös portugalia, ranskaa ja italiaa ymmärrän jonkun verran.

Vapaa-ajalla nautin matkustamisesta eri puolille maailmaa. Joskus olen soittanut jopa rock-bändissä ja sitä olisi mukava edelleenkin harrastaa. Rakennan myös lentokoneiden pienoismalleja ja pidän lukemisesta.

 

Meksikolaisia tunnettuja arkkitehteja

Ulisesin laatimasta listasta löytyy esimerkkejä kiinnostavista meksikolaisista arkkitehtitehdeistä ja arkkitehtitoimistoista:

Vanhempi sukupolvi

Teodoro González de León

Ricardo Legorreta

Felix Sánchez

Isaac Broid

Enrique Norten / Ten Arquitectos

Bernardo Gómez Pimienta / BGP Arquitectura

Alberto Kalach

Uudempi sukupolvi

Tatiana Bilbao

Fernando Romero / fr-ee

Dereck Dellekamp

Javier Sánchez

Taller de Arquitectura Mauricio Rocha+Gabriela Castillo

Fernanda Canales

Michel Rojkind

Ezequiel Farca

 

Taiteiden Yö – Turku: Arkkitehtuuriklinikka 2017

thumb_IMG_8507_1024

Torstaina 17.08.2017 on taas Taiteiden Yö ja Turku-SAFA järjestää tapansa mukaan Arkkitehtuuriklinikan Hansa-torilla, Akateemisen kirjakaupan edustalla, klo 18:00 – 20:00.

thumb_IMG_8516_1024

Sanan voi pistää kiertämään: Naapurit, ystävät, mummot, mammat, sukulaiset, veljet, siskot  ja muut innokkaat rakentajat voivat tulla keskustelemaan remonteista, rakennusluvista tai ihan mistä vaan arkkitehtuuriin liittyvästä Turku Safan arkkitehtien kanssa.

thumb_IMG_8515_1024

Klinikalla järjestetään myös yleisölle kohdistuva mielipidekysely ja arvonta!

Annamme paikan päällä ilmaisia reseptejä vaivaan kuin vaivaan. Ota omat piirustukset mukaan halutessasi. Tervetuloa kyselemään ilmaista infoa!

thumb_img_8511_1024.jpg

Maarit Kaipiainen – arkkitehtuurin moniottelija

Vaatimattoman ja ystävällisen älykön taustalta löytyy uskomattoman moninainen työura. Ammattikunnan etujen ajajana tämä SAFA-aktiivi on toiminut sekä Turku-SAFA:n puheenjohtajana 2008-09 että lukuisissa SAFAn luottamustehtävissä jo 90-luvun alkupuolelta lähtien.

Arkkitehdin ura on ollut erittäin monipuolinen, mutta pääpainopisteen voisi tulkita olleen arkkitehtuuritutkimuksen ja asuntosuunnittelun parissa. Yhdyskuntien rakentuminen on teema, joka kytkee koko työuran erilaiset vaiheet toisiinsa.

Erilaisia tutkimuksia, selvityksiä, artikkeleita, esitelmiä ja arkkitehtuuriarvosteluja hän on kirjoittanut lähes satakunta. Laaja kirjallinen työ on kuitenkin vain osa työkenttää, johon on kuulunut mm. tutkimus- ja opetustyötä Yhdysvalloissa ja Suomessa, kaavoitustyötä virkamiehenä sekä oman toimiston pitämistä – välillä päätoimisesti ja välillä sivutoimisesti.

Ammattiura huipentui maankäytön suunnittelun asiantuntemukseen ELY-keskuksen ylitarkastajan virassa. Eläkkeelle Maarit jäi keväällä 2015, mutta jatkaa aktiivista toimintaa luottamustehtävissä, kuten SAFAn liittovaltuuston varapuheenjohtajana ja yhdyskuntasuunnittelun toimikunnan jäsenenä.

maaritkaipiainen-1

Mihin SAFA:a tarvitaan?

Maarit toteaa: ”SAFAn merkitys on olla keskustelutahona valtion ja rakennusalan organisaatioiden kanssa. Jos ei olisi SAFA:a, kuka esittäisi näkemyksiä siitä, mitä mieltä arkkitehtikunta on eri aiheista. Hänen mukaansa keskeistä on, että ammattialan ääni on organisoidusti olemassa ja kollektiivinen näkemys on riittävän luotettavasti muodostettavissa.”

”Osa nuoremmista arkkitehdeista ei näe, että tällaisella yhteisöllä olisi merkitystä. Kuitenkaan yksittäinen ääni ei saa samaa painoarvoa kuin virallinen yhteisö. SAFA-jäsenyys on tutkintotodistuksen lisäksi ammatti-identiteetin sinetti”, hän jatkaa.

thumb_IMG_4151_1024

Polveileva ura kahdella mantereella

Helsingissä syntynyt Maarit sai kipinän arkkitehdin ammattiin jo noin kymmenvuotiaana seuratessaan, kun hänen vanhempansa rakennuttivat asuintaloa Ilomantsissa. Hän oli työmaalla usein mukana ja piirsi itse suunnitelmia millimetripaperille sekä rakensi pienoismalleja. Lukioaikana hän totesi, että arkkitehtuuri on monipuolinen ammatti – ala, jossa vähän kaikesta pitää tietää jotain.

Maarit kertoo: ”Valmistuin korkeakoulusta Otaniemestä vuonna 1977 ja päädyin jatkamaan opintojani Cornellin yliopistossa New Yorkin Ithacassa, jossa suoritin sikäläisen Master of Architecture -tutkinnon. Opetus oli enemmän teoreettista ja filosofista kuin Suomessa.” Sieltä löytyi myös assistentin töitä, joilla pystyi rahoittamaan opiskelua. Myöhemmin hän siirtyi arkkitehtuurin opettajan tehtäviin Syracusen yliopiston arkkitehtuuriosastolle arkkitehtuurin perusteiden pariin.

Laaja-alaiseen uraan on kuulunut myös työtä VTT:n tutkijana pohtien asuntorakentamisen markkinoita ja ekologista rakentamista. Näitä tutkimustuloksia löytyy yliopistojen kirjastoista ja asuntohallituksen julkaisuista. Hän aloitti myös väitöskirjatyön tulevaisuudenkuvista suomalaisissa asuntosuunnittelukilpailuissa Tulevaisuuden koti –tutkijakoulun puitteissa.

Turkuun Maarit muutti amerikkalaisen aviomiehensä, arkkitehti Richard Alaskewiczin kanssa vuonna 2005. Turun seudulla työ on vienyt häntä sekä Raisioon kaavoittajaksi, Turkuun Bryggman-säätiön perustamishankkeeseen että ELY-keskukseen ylitarkastajaksi.

maaritkaipiainen-3 

Kritiikkiä maankäytön suunnittelun tulevaisuudennäkymistä

Maarit tuumaa: ”Nykyisen hallituksen tavoitteisiin kuuluu, että valtion ohjausta maankäytön suunnittelussa halutaan tietoisesti ajaa alas. Ongelma on se, että pienissä kunnissa ei välttämättä ole maankäytön suunnittelun osaamista ja ne voivat pahimmassa tapauksessa olla konsulttien ja lobbareiden pyöriteltävänä. Parin vuoden päästä maankäyttöön liittyvät tehtävät siirtyvät ELY-keskuksista maakuntahallintoon nimikkeellä ”maankäytön edistäminen”.

Hän huomauttaa, että maankäyttö muodostuu monen alan kokonaisuutena – siihen liittyy mm. luonnonsuojelu, liikennesuunnittelu ja kaavoitus. ELY-keskuksessa noiden alojen asiantuntijat olivat kaikki samassa talossa. Oli helppo tehdä yhteistyötä ja pitää palaveria.

Samaan aikaan kunnilta viedään muita tehtäviä pois. Tilalle tulee ”maankäytön itsenäisyyttä” ja ”normien purkua”. Kysymys kuuluu: Jaksavatko kunnat ajatella pitkäaikaisuutta vai poukkoillaanko sattumanvaraisesti lyhyen tähtäimen hankkeiden perässä?

Nykyinen hallitus halusi poistaa jopa kaikkien kuntalaisten valitusoikeuden (vain kaava-alueen naapuri olisi voinut valittaa) ymmärtämättä sitä, että kaavojen vaikutus on laaja. Se olisi ollut aikamoinen tyrmäys kansalaisten osallistamisen periaatteelle.

thumb_IMG_4153_1024

Vapaa-aika taiteen, musiikin ja historian parissa

Vapaa-ajallaan Maarit on innokas akvarellimaalari ja on osallistunut jo 80-luvun lopulta lähtien useita kertoja SAFA:n akvarellileireille. Myöhemmin myös Kuhmon musiikkijuhlista on tullut mieluisa vierailukohde kesäisin. Edelleen hän taiteilee Turun Sunnuntaimaalareiden kursseilla Barkerin tehtaan työtiloissa, lähellä kotia.

Myös sukututkimusharrastus kiehtoo. Se on isän perintöä, jonka mukana hahmottuu eri ammattialojen edustajien silloin elämäntapa ja ihmisten kiinnittyminen eri paikkoihin.

Äskettäin Maaritia on työllistänyt oman talon putkiremontin eteneminen. Maaritin ja Richin kauniissa ja viihtyisässä kodissa on pidetty useita ammattiin liittyviä kokouksia ja viihdytetty kollegoita kesäjuhlissa.

maaritkaipiainen-2

Ammattiuralta on tiivistynyt mieleen erityisesti joitain ajatuksia

Kiehtovinta arkkitehdin ammatissa on se, että pitää koko ajan päivittää tietämystään monesta asiasta – tietämisen tarve ei tyhjene.

Aikataulut rajoittavat työn tekemistä, mutta silti mikään asia ei tule koskaan täysin valmiiksi.

Nuorille hän antaa ohjeeksi: ”Ammatin sisällä on runsaasti valinnanvaraa mille sektorille suuntautuu. Polun varrella on monenlaisia haaroja, joita voi seurata. Tärkeää on tilan hahmotus ja kuvittelukyky. Ammatti sopii ihmiselle, joka on yleiskiinnostunut monista erilaisista asioista!”

thumb_IMG_4157_1024

Teksti ja kuvat: Tiltu Nurminen

 

 

Valencian arkkitehtuuria

Turku-SAFA järjesti opintomatkan Valenciaan 7-10.10.2016. Matkaoppaana toimi turkulainen arkkitehtipariskunta Pilar Meseguer ja Tero Lehtonen, jotka ovat aiemmin opiskelleet ja asuneet Valenciassa. Kaikki kohteemme löytyvät tästä matkaohjelmasta!

Kiersimme kohteita bussilla ja kävellen koko päivän ja nautimme iltaisin päivällistä yhdessä koko porukalla. Matkan anti oli paitsi kiehtoviin arkkitehtuurikohteisiin tutustumista myös ajatusten vaihtoa ja keskustelua kollegojen kanssa.

Mistä on Valencia sitten tehty?

tiltunurminen-aa

…merenrantapromenadeista – Benidormin rantakaupunki Valencian kupeessa, Benidorm Seafront 2009, Arkkitehtitoimisto OAB, Carlos Reffater ja Xavier Marti Gali.

tiltunurminen-fftiltunurminen-bb

… entiseen joen uomaan tehdystä puistosta keskellä kaupunkia – Turiajoen puisto 1986, Arkkitehti Ricardo Bofill

tiltunurminen-iitiltunurminen-kk
tiltunurminen-jj

…purjehduskilpailun paviljongista – Veles e vents 2007,  Arkkitehti David Chipperfield

tiltunurminen-eetiltunurminen-dd

…taitavasta mosaiikkityöstä ja rakenteellisesti kiinnostavasta katosta metroasemalla – Alameda metroasema 1995, Arkkitehti Santiago Calatrava

tiltunurminen-ootiltunurminen-ll
tiltunurminen-mm

…eleganteista lasikulmista kansalaiskeskuksessa – Teatro el musical, 2002, Arkkitehti Eduardo de Miguel Arbones

tiltunurminen-ss

… avoseinäisistä lounasravintoloista Välimeren rannalla – L’estibador ravintola

tiltunurminen-gg

… suojaisista sisäpihoista – Musiikkipalatsin laajennus 2001, Arkkitehti Eduardo de Miguel Arbones

tiltunurminen-qqtiltunurminen-rr

… entisestä lannoitetehtaasta tehdystä urheilukeskuksesta – Juan Antonio Samaranch-urheilukeskus, 2015, Arkkitehdit Gonzalo Almazan ja Jose Maria Tomas

tiltunurminen-bbb

…ulkoilmaan avautuvista kauppahalleista – Mercado de Colon 1916, Arkkitehti Francisco Mora Berenguer

tiltunurminen-tttiltunurminen-uu
tiltunurminen-ww

… moderneista tiedepuistoista – Taiteiden ja tieteiden kaupunki 1998-2006, Arkkitehti Santiago Calatrava

tiltunurminen-yy
tiltunurminen-xxtiltunurminen-zz

… mielikuvituksellisista konserttitaloista – Kuningatar Sofian Taiteidenpalatsi, 2005, Arkkitehti Santiago Calatrava

tiltunurminen-ddd

… viihtyisistä katutiloista – Vanha kaupunki

tiltunurminen-eee

… ja ihmispaljoudesta – Placa de l’Ajuntament

Lisää kohteita ja valokuvia opintomatkalta esittelemme uudessa Pop Up -näyttelyssämme Turun keskustassa tammikuussa 2017!

teksti ja kuvat: Tiltu Nurminen

Petteri Kääriä – saunalautan suunnittelusta puurakentamisen kehittäjäksi

Paraisilta kotoisin oleva Petteri Kääriä tuli mukaan Turun seudun arkkitehtien aktiiviseen toimintaan tämän vuoden alussa. Hän on hallituksen jäsenenä ollut mukana järjestämässä tapahtumia kuten Arkkitehtuuriklinikka ja Toimistotreffit ja valmistelee parhaillaan Turku-SAFAn uudistuvaa nettisivua.

Petteri on opiskellut Tampereen teknillisessä yliopistossa, mutta on ollut töissä jo pari vuotta Turussa Sigge arkkitehdeillä. Työn ohessa hän suunnittelee tekevänsä diplomityönsä valmiiksi ensi talven aikana ja valmistuvansa keväällä 2017.

Opiskelun lisäksi hänessä on selvästi myös opettajan ainesta – onhan hän pitänyt valmennuskursseja Arkkitehtiosastolle pyrkiville opiskelijoille, ja nyt tänä syksynä hän on aloittamassa arkkitehtuurikurssin pitämistä Turun Lyseon koulussa. Syyskuussa alkaneella kurssilla oppilaat saavat tutustua arkkitehtuurin maailmaan kerran viikossa pari tuntia kerrallaan.

Omalla työpaikallaan hän osallistuu suunnittelutiimeihin, jotka tekevät kohteita ulkomaille, esimerkiksi Dubaihin. Samoin hän tekee rakennus- ja asuntosuunnittelua Turkuun, Helsinkiin ja Tampereelle.

Turun Vähätorilla

Vaihto-opiskelijana Australiassa

”Ennen omia arkkitehtuurin opintojani kävin armeijan, opiskelin vuoden rakennusmestarilinjalla sekä matkustelin Japanissa kolmisen kuukautta sohvasurffaillen paikasta toiseen.”

Arkkitehtuuriopintojen aikana hän oli pulitoista vuotta Australiassa vaihto-opiskelijana, Canberran Yliopistossa. “Samalla reissulla tuli kierrettyä maata laajemminkin mm. Perthissä, Sydneyssä ja Melbournessa – sekä lähes naapurissa, Uudessa Seelannissa ja Fijillä. Suomalaiset arkkitehdit ovat suhteellisen tunnettuja Australiassa. Aikoinaan, kun Canberran kaupunkia suunniteltiin, Eliel Saarinen saavutti suunnittelukilpailussa toisen sijan”, hän toteaa.

”Australiassa keskityin maisterivaiheen opintoihin. Kurssit siellä olivat studiotyöskentelyä: opiskelijat jaettiin noin 10 hengen ryhmiin, joiden kanssa vietettiin koko lukukausi. Ryhmän sisällä oli sama suunnittelutehtävä, josta jokainen valitsi jonkin oman aihealueen, johon perehtyi tarkemmin ja esitteli sitten muille tutkimuksensa tulokset. Analyysivaiheeseen käytettiin paljon aikaa.”

”Erona suomalaisopiskeluun oli se, että opiskeluun liittyi runsaasti pienoismallien tekemistä – suomessa panostetaan enemmän piirustuksiin”, Petteri tuumaa.

”Käytettävissä oli 3d-printtereitä ja laser-leikkureita. Opetus oli hyvin samanlaista kuin Suomessa, mutta enemmän auktoriteetteihin perustuvaa – Suomessa opettajien ja oppilaiden suhde on tasa-arvoisempi ja kärjistetysti opiskelumotivaatio löytyy ehdollistamisen sijaan oman mielenkiinnon kautta.” Opiskelun loppuvaiheessa Petteriä pyydettiin jäämään tutoriksi yliopistolle, mutta hän oli jo päättänyt lähteä Suomeen siinä vaiheessa.

Materiaalit ja parametrinen suunnittelu kiinnostaa

Erityisenä kiinnostuksen kohteena arkkitehtuurin alalla ovat rakennusmateriaalit.

”Materiaaleissa tarvitaan mahdollisimman hyvä tietopohja siitä mistä, missä ja miten se on tehty. Tulevaisuudessa tarvitaan enemmän tietoa, materiaaleja ei haluta valita pelkällä fiilispohjalla, vaan niiden pitää perustua kestäviin arvoihin.”

”Materiaaleista kiinnostavin on ehkä puu. Viime kesänä osallistuin Japanin Bieissä järjestetylle kaksiviikkoiselle puu-workshopille nimeltään Woodification. Siellä paikallista karamatsu-puuta käyttäen suunniteltiin monikäyttöinen maja, joka voi toimia esimerkiksi lintujen katselupaikkana, yöpymispaikkana tai vaikkapa teeseremonian näyttämönä. Kurssin osallistujat olivat eri puolilta maailmaa, mm. Japanista, Kiinasta, Filippiineiltä ja Iranista.

Tampereen yliopistosta löytyy myös kursseja liittyen puun käyttöön – Unto Siikasen kirja on ollut hyvä perusteos.”

”Minua kiinnostaa myös järkevä mallintaminen parametrisia suunnitteluohjelmia käyttäen. Lopputulos pohjautuu perusteltuihin, selkeisiin tekijöihin, antaa mitattavia tuloksia ja johtaa kiinnostaviin lopputuloksiin. Tällä menetelmällä voidaan hakea esimerkiksi muotoja, jotka ovat optimaalisia lämmön kannalta – vaikkapa siten, että rakennus kerää optimaalisesti aurinkoenergiaa.”

woodification
Woodification, puuaiheinen workshop 2016 Japanissa
Vihreää teetä nauttimassa Aurajokirannassa Cafe Artissa.

Suunnittelija saunoo kelluvassa saunassa

“Vapaa-aikanani harrastan leijalautailua lumilaudalla tai wakeboardilla. Kesäisin purjehdin mielellään. Soitan myös rumpuja ja kitaraa. Tällä hetkellä harrastukseksi on lähinnä oman kämpän remontointi. Vaihdan lattian parketiksi ja rakennan sähkörummuille vaimentavan alustan. Makuuhuoneeseen tulee seinälle nostettava sänky, parvekkeelle lattialaudoitus, kattoon uusi valaistus ja seiniin uudet maalit.

Vapaa-ajan harrastukseksi voi mainita myös opiskelujen ohessa teekkarikavereiden kanssa rakennetun saunalautan käytön. Suunnittelin sen aikoinaan 3 x 7,5 metriseksi kelluvaksi saunaksi. Viime kesinä se on ollut käytössä vuoroin Tampereella ja Hämeenlinnassa”, kertoo Petteri.

“Joskus nuorena olen asunut jonkin aikaa Japanissa perheeni kanssa. Eri maissa ja kaupungeissa asumisen jälkeen Turku on minulle mieluisa kaupunki juuri nyt. Viihdyn täällä ja olen tyytyväinen.”

loylylautta
Löylylautta, Tampere, 2013
Aurajoen rannalla.

Terve talo -seminaari keräsi runsaasti yleisöä

Curatio ry, Turku-SAFA ja Rakennusperinteen Ystävät ry järjestivät yhdessä Terve talo -seminaarin 24.9.2016 Turun linnassa.

Luentojen aikana pohdittiin rakennammeko kertakäyttötaloja vai satoja vuosia kestäviä rakennuksia – ja onko nykyisillä rakennusmääräyksillä ylipäätään mahdollista rakentaa terveitä taloja? Seminaari käsitteli terveen talon rakennusfysikaalisia lainalaisuuksia ja antoi neuvoja suunnittelijoille, rakentajille ja kunnostajille.

Suomalaisessa rakennuskannassa lähes itsestään selvyydeksi muodostuneet sisäilmaongelmat ovat seurausta virheellisistä rakennustekniikoista, määräyksistä ja rakentamistavoista. Seminaarissa esiintyneet luennoitsijat muodostivat kattavan asiantuntijaryhmän rakentamisen koko kentästä – tutkimuksesta viranomaismääräyksiin ja rakennusfysiikasta käytännön rakentamiseen.

Seminaariohjelma jakautui aamupäivän teoreettiseen ”tutkimukseen, teoriaan ja määräyksiin” ja iltapäivän käytännön läheisempään ”kestävää rakentamista käytännössä” osaan. Ajankohtainen aihe sekä erittäin asiantuntevat luennoitsijat herättivät runsaasti kiinnostusta ja paikalla oli noin 200 aiheesta kiinnostunutta ihmistä. Vähintään saman verran tilaisuutta kuunneltiin live-lähetyksen kautta netissä.

Tilaisuus videoitiin ja kaikki esitykset löytyvät nyt YouTubesta!

Seminaarin juonsi Curatio Turunmaan korjausrakentamisyhdistys ry:n Kestävä korjausrakentaminen -hankkeen neuvonta-arkkitehti Antti Nyman. YouTube -video: Antti Nyman: Seminaarin avauspuheenvuoro.

Tunnettu mikrobiologi, Aalto yliopiston professori emerita Mirja Salkinoja-Salonen kävi läpi luennossaan uusimpia tutkimustuloksia siitä miten rakennustarvikkeisiin sisällytetyt lisäaineet, saneerauksissa käytetyt antimikrobiset kemikaalit, sekä julkisten tilojen ja kotien siivouksessa käytetyt puhdistusaineet vaikuttavat terveyteemme. Meillä on maailman puhtain ilmasto, mutta sairaat lapset – miksi? YouTube -video: Mirja Salkinoja-Salonen: Antimikrobisten tuotteiden vaikutukset rakennusterveyteen ja ihmiseen

Dynaamiset Rakenteet ry:n toiminnanjohtaja Juho Laaksonen on kansakoulurakentajan pojanpoika. Hän pohdiskeli esityksessään sitä miten rakentaminen on muuttunut kahden sukupolven aikana? Laaksonen kertoi luonnonkuituisten materiaalien tutkimuksesta ja siitä miten rakentamisperinteemme sopii nykyaikaan. Esitelmässä kuultiin, mitä heikkouksia nykyaikaisen rakennustekniikan kosteusteknisessä toimivuusarvioinnissa on havaittu ja miten suunnittelukäytäntöjä pystytään parantamaan. YouTube -video: Juho Laaksonen: Hengittävät rakenteet – tiede nostalgian takana

Helsingin kaupungin rakennusvalvonnan virastopäällikkö Lauri Jääskeläinen kertoi johtavana viranomaisena viranomaismääräysten roolista rakentamisessa. Hän kertoi mikä on viranomaismääräysten tavoite ja merkitys rakentamisprosessissa. Rakentamista pyritään ohjaamaan myönteiseen suuntaan, mutta kyse on aina tiettyjen rakentamiseen liittyvien lakien tulkinnasta. YouTube -video: Lauri Jääskeläinen: Viranomaismääräykset – mikä sitovaa, mikä ohjaavaa?

Rakennuskonservaattori, FM Kati Lahtinen on rakennusperinteen parissa toimiva yrittäjä. Luennollaan hän kävi läpi konkreettisia keinoja asua ja ylläpitää vanhaa rakennusta niin, että energiankulutus pysyy aisoissa. Onko lisäeristämiselle vaihtoehtoja ja miten esimerkiksi antiikkista tulisijaa kannattaa käyttää niin, että se lämmittää ja pysyy myös ehjänä? YouTube -video: Kati Lahtinen: Miten huolehtia vanhan rakennuksen energiataloudesta?

Savi ry:n puheenjohtaja Erika Sillander on savirakentamiseen erikoistunut muotoilija . Hänen esityksessään saatiin katsaus savirakentamiseen: Mitä savi on, miten savi käyttäytyy rakennusaineena ja ennen kaikkea, miten sitä voidaan käyttää rakentamisessa nykypäivänä. Savi on ikivanha rakennusaine, jota on Suomessa käytetty rakentamisessa yhtä kauan kuin puuta. YouTube -video: Erika Sillander: Saven mahdollisuudet rakentamisessa

Restaurointiin erikoistuneella rakennusyrittäjällä Lauri Leppäsellä oli vahva näkemys nykyaikaisen rakentamistavan tuottamista ongelmista rakennetussa ympäristössämme. Luennolla kuultiin käytännön läheisesti mikä vaikutus vaikeasti sovellettavilla määräyksillä ja yksipuolistuneella rakentamistavalla on rakennustemme terveellisyyteen. YouTube -video: Lauri Leppänen: Rakentajan näkökulma toimivasta rakentamisesta

Kuvassa Lauri Leppänen, Erika Sillander, Mirja Salkinoja-Salonen ja Kati Lahtinen.

Seminaarin luentoesitykset on jaettu vapaasti dokkari.fi -sivustolla. Suora linkki kansioon: Terve talo -seminaarin materiaali.

(Klikkaamalla dokkaripaketin kohdalla Ilmainen-nappia, paketti siirtyy ostoskoriin. Jos et ole kirjautunut, niin järjestelmä pyytää kirjautumisen – voit tehdä omat tunnukset tai kirjautua Facebookin, Googlen tai Linkedinin -tunnuksilla. Kun olet tehnyt ostoksen – ei maksua koska ilmainen materiaali – niin dokkaripaketti siirtyy omalle tilillesi. Pääset siihen käsiksi Dokumenttien hallinta-osiossa. Klikkaamalla dokkaripaketin nimeä, kaikki sen sisältämät dokumentit listautuvat alapuolelle. Klikkaamalla yksittäisen dokumentin nimeä, voit avata tai ladata sen omalle koneellesi Versiot- osion Lataa tiedosto -nappia. Voit myös antaa esim. arvostelun materiaalille.)

Seminaarin järjestäjien puolesta kiitämme luennoitsijoita ja yleisöä osallistumisesta tilaisuuteen!

Teksti Antti Nyman ja Tiltu Nurminen,  kuvat: Tiltu Nurminen