Energiatalo vai ekotalo?

Tietokirjailija, diplomi-insinööri Kari Ojala piti Turku-SAFA:n kutsumana 2.10.2017 luennon aiheesta ”energiatalo vai ekotalo” toimintakeskus Vimmassa, Turussa. Samana päivänä vietettiin Kansainvälistä Arkkitehtuurin päivää.

Ojala on kirjoittanut useita kirjoja, mm. Talo ilman hometta ja kritisoi siinä nykyisiä rakentamisen energiamääräyksiä, jotka vaikuttavat seinärakenteiden paksuuteen ja materiaaleihin sekä rakennusten terveellisyyteen.

Energiamääräysten perustana ovat hänen mukaansa hiilidioksidipäästöt, joissa tutkitaan lähinnä lämpöenergian kulutusta. Huomiotta jäävät mm. materiaalien vaikutukset rakennuksen koko elinkaaren kannalta, joissa mm. massiivipuurakenteet pärjäisivät erinomaisesti.

Hänen mukaansa laskelmat sisältävät laskennallisia kertoimia ilman tieteellistä perustaa ja energialaskelma on loputon maasto spekulaatioille. Hän harmitteli, että rakentamisen asiantuntijat kuten insinöörit ja arkkitehdit eivät puutu tehokkaammin viranomaissäädöksiin.

Ojala totesi, että tällä hetkellä rakennetaan ”viranomaistaloja”, joissa edellytetään valtavia ilmamääriä. Ylenpalttista koneellista ilmanvaihtoa tarvitaan kosteuden haihduttamiseen ja poistoon pullomaisissa taloissa. Kuitenkin kaikki tiiviit kalvot seinissä ovat ovat riski, kun mietitään home- ja sisäilmaongelmia.

energiatalo-vai-ekotalo-1
Kuvassa keskellä luennoitsija Kari Ojala, vieressä Turku-SAFA:n edustajat Pilar Meseguer ja Petteri Kääriä.

Ekotalot

Ekotalot on Ojalan mukaan tehty uusiutuvista materiaaleista ja niissä voi olla varsin yksinkertainen lämmitysmuoto ja mieluiten painovoimainen ilmanvaihto.

Talossa voi olla puolilämpimiä tai talvella kylmänä pidettäviä osia, kuten kuisti tai vintti.

Esimerkiksi rakenteissa oleva massiivipuu sitoo energiaa todella pitkään. Hirsitalot voivat kestää vaikkapa 200 vuotta. Elinkaarensa lopussakin puu on helppo kierrättää takaisin luontoon.

 

Energiatalot

Energiatalo on tiivis ja kokonaisuudessaan vuoden ympäri lämmin. Niissä on käytetty usein uusiutumattomia materiaaleja, joiden valmistaminen vaatii paljon energiaa. Tällaiset rakennukset vaativat ylitehokkaan ilmanvaihdon.

Muuttuvilla käsitteillä luodaan harhaanjohtavia mielikuvia: Nollaenergia talo ei kuluta energiaa nolla prosenttia, vaan noin 40 % vähemmän kuin tavallinen talo. Se johtuu siitä, että vaikka rakenteet estävät lämmön kulkeutumista ulos talosta, kotitaloussähkö, lämminvesi, valaistus ja ihmisten ja auringon vaikutukset energiamääriin pysyvät samana eri talotyypeissä.

Vaikka energiaa säästyykin käyttökustannuksissa, erilaisia rakennusmateriaaleja tarvitaan paljon ja niiden valmistamiseen käytettävä energia voi olla huomattava – ja ekologisuus kyseenalainen.

energiatalo-vai-ekotalo-2

Hometalot

Ojalan esityksessä ”pullotalo” on kaunis ajatus niin kauan kuin kaikki toimii. Siinä asuessa ollaan kuitenkin ilmanvaihtokoneen varassa. Sitä eivät ihmiset välttämättä halua.

Asumisen tuottama kosteus vastaa noin ämpärillistä vetta päivässä per henkilö. Jos iv-kone on rikki tai tiiviissä kalvossa on aukkoja, kosteus ei kulje talossa hallitusti. Ihmiset laittavat helposti koneellisen ilmanvaihdon pois päältä, koska se hurisee tai kun lähtevät matkoille. Se myös kuivattaa ilmaa, mistä kaikkien ihmisten hengitystie-elimet eivät pidä.

Sen sijaan hengittävä talo sallii virheet. Kosteus saa kulkea mihin suuntaan vain. Jos rakennuksessa on muovikalvo seinän sisäpinnassa, rakenne voi toimia talvella, mutta kesällä kosteus tulee ulkoa sisälle ja tiivistyykin kalvon ulkopintaan. Pahimmat riskit ovat vanhoissa taloissa, joihin lisätään iv-kone, jolloin koneen aiheuttama alipaine vetää rakennusmateriaalien päästöt ja mahdolliset homeet rakennuksen sisälle.

Myös rakenteellisilla ratkaisuilla voidaan estää homeongelmia. Esimerkiksi talon nostaminen irti maanpinnasta ehkäisee monta ongelmaa. Kun talo seisoo tuulettuvan alapohjan päällä, kosteus ei pääse maasta käsin rakenteisiin. Myös riittävän pitkät räystäät suojaavat rakenteiden liitoskohtia.

 

Innovatiivisia ratkaisuja kaivataan

Ojala toivoi, että rakennusalan ammattilaiset kehittäisivät uusia ratkaisuja toimivalle painovoimaiselle ilmanvaihdolle uusiin taloihin. Sellaisia voisivat olla vaikka tuulella toimivat roottorit katolla tai maanpinnan alla kulkevia putkia pitkin tuleva tuloilma.

– Tällä hetkellä terveellisen talon rakentamiseen tarvitaan energialaskelmajonglööri ja painovoimaisen ilmanvaihdon suunnittelija, jotta voidaan onnistua nykymääräysten puitteissa.

– Ihmiset haluavat oikeasti ekologisia ja terveellisiä taloja, toteaa Ojala painokkaasti.

 

energiatalo-vai-ekotalo-3

Yleisössä useita rakennusalan ammattilaisia

Luennon jälkeen virisi vilkas keskustelu aiheesta. Arkkitehti Paula Aantaa pohdiskeli liimahirsien ominaisuuksia. – Yhteenliimatuilla puukerroksilla perustellaan hirren halkeilun ja liikkumisen ehkäisyä. Kuitenkaan liimojen ominaisuuksista ei juuri kerrota.

Arkkitehti Jussi-Pekka Vesala mietti myös liimahirsien ominaisuuksia: – Miten liimatuista puunpaloista koostuva rakenne on kierrätettävissä? Puu voi hajota elinkaarensa lopussa ekologisesti maatumalla tai poltettaessa, mutta entä liima?

Savirakentamisen asiantuntija, rakennusarkkitehti Teuvo Ranki kyseli mikä olisi hirsiseinien paras eriste, pellava vai uudet polypropeenieristeet. Keskustelun myötä pellavaeristeitä pidettiin hyvinä, mikäli ne eivät sisällä muovia. Samoin tuotiin esille mahdollisuus käyttää lampaanvillaa eristeenä. Siinä on luonnollisia kosteudelta suojaavia aineita.

Arkkitehti Laura Puijola kysyi koneellisen ilmanvaihdon yhdistämisestä hirsitaloon – onko se riski. Ojalan mukaan ilmanvaihtokoneen käyttö vaatii aina ”pullotalon”. Ja on valitettavaa, että koneellinen ilmanvaihto on tällä hetkellä käytännössä lähes ainoa vaihtoehto mitä rakentajille tarjotaan.

Perinnerakentamisen yrittäjä Lauri Leppänen kertoi, että Suomesta löytyy useita hirsiveistäjiä, jotka pystyvät tekemään riittävän paksuista hirsistä uusia massiivipuutaloja ilman liimasaumoja. Myös painovoimaiseen ilmanvaihtoon erikoistuneita lvi-suunnittelijoita on tiedossa mm. Varsinais-Suomessa.

Turun Ammattikorkeakoulun projektipäällikkö Noora Norokytö huomautti, että hyviä hygroskooppisia (eli kosteutta sitovia ja vapauttavia) rakennusmateriaaleja ovat myös savi ja olki. Hän toivotti yleisön tervetulleeksi tutustumaan AMK:n ”Rakenna hampusta”–projektiin. Koulun pihalla on hampusta ja sammutetusta kalkista yhdistämällä tehty koerakennus osoitteessa Lemminkäisenkatu 30, Turku.

 

Tapahtuma liittyi Suomen Arkkitehtiliitto 125 vuotta –juhlavuoden ohjelmistoon.

Teksti: Tiltu Nurminen, Kuvat: Petteri Kääriä

Mainokset